Syncopation-harjoituksia perusteluineen

Abstract

Tämän opinnäytetyön ydin ovat vuonna 1958 julkaistuun Progressive Steps to Syncopation for the Modern Drummer -kirjaan perustuvat harjoitukset, joita olen kerännyt sekä tehnyt vuosien varrella. Valitsemani harjoitukset pyrkivät toistamaan Tony Williamsille, Elvin Jonesille sekä Airto Moreiralle ominaista tekstuuria. Harjoitustavassa luettava kahdeksasosapohjainen nuotti-informaatio tulkitaan erilaisten järjestelmien mukaan esimerkiksi korvaten iskut tai tauot joillain muilla kuvioilla tai orkestroiden iskut eri rummuilla. Harjoituksiin liittyy usein jonkinlainen ostinato, joka saattaa joskus muokkautua harjoitusta soitettaessa. Esimerkeistäni yhtä lukuun ottamatta kaikki kuuluvat jazzsoiton piiriin. Menetelmässä ei ole mitään uutta; kyseiset harjoitukset ovat kuitenkin omakohtaisia ja olen halunnut tuoda ne paperille jo pitkään.

Esittelen rumpujen soittamiseen sekä synkopointiin liittyvää käsitteistöä sekä valitsemani kohdehenkilöt. Tämän jälkeen puran harjoitukset sekä sanallisesti että nuottiesimerkein sekä tutkin soivan lopputuloksen ja esikuvasoittajien keskinäistä vastaavuutta esimerkkitranskriptioiden myötä. Pohdin myös keinoja harjoituksen syventämiseen joko kyseessä olevan musiikkityylin, teknisen ongelman tai esikuvasoittajan pohjalta. Käytän tässä työssä edellä mainituista näkökulmista yhteisnimitystä "mindset".

Lopussa kuvailen synkopoinnin käsitettä, oppimista sekä siihen liittyviä ilmiöitä ja asenteita kirjallisuuskatsauksen muodossa sekä esittelen kehitysehdotuksia harjoitusten pohjalta. Reedin lisäksi käytän lähteinä muita soitto-oppaita, elektronisia lähteitä, omia muistiinpanojani sekä cd-levyjä. Kirjallisuudesta mainittakoon muun muassa Paul Berlinerin Thinking in Jazz: The Infinite Art of Improvisation (1994).

Harjoitusten soiville lopputuloksille löytyi lyhyen transkriptoinnin perusteella yhtymäkohtia levytettyyn materiaaliin jokaisen artistin kohdalla. Jatkotoimenpiteinä ehdotan aiheesta kiinnostuneille niin syvempää tutustumista esimerkkiartisteihin kuin tilastollista tai vertailevaa tutkimusta Syncopation-kirjan rytmi-informaatiosta.

This thesis is a study on exercises designed to produce material related to the following drummers: Tony Williams, Elvin Jones and Airto Moreira. The exercises are meant to be applied into a book from 1958 by Ted Reed called Progressive Steps to Syncopation for the Modern Drummer. Exercises based on Syncopation usually consist of ways in which the rhythmic information is interpreted or coded, most likely on top of an ostinato. Apart from one, the exercises are within the jazz idiom. While there is nothing new to this style of practicing, I wanted to bring out these exercises for a larger public as a representation of my own areas of interest in drumming.

After presenting the terminology used, the aforementioned drummers are introduced using short biographies. The exercises are then described both verbally and through notation and are compared to both transcriptions from the original artists and general stylistics from both the player and the style or possible technical aspects involved, the three latter being means through which one could develop different mindsets in practicing these exercises.

The concept of syncopation is scrutinized from different points of view using a short look into literature on the matter. Moreover, suggestions on further research as well as other ways on specializing on certain traits of styles etc. are presented. My key sources include books on drumming, electronic libraries, records as well as my personal notes.

The transcriptions show correlation between the exercises and the players that the exercises are trying to emulate.