Kolme Kullervoa : puvustuksen suunnittelu näytelmään kalevalaisesta Kullervosta
Ruottinen, Karoliina (2012)
Ruottinen, Karoliina
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092413831
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092413831
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli suunnitella ja valmistaa puvustus Kullervo –trilogian osaan, joka kertoo kalevalaisesta Kullervosta. Näytelmä oli Jyväskylän Lyseon lukion ja Jyväskylän Huoneteatterin yhteinen produktio ja se sai ensi-iltansa 10.5.2012. Näytelmän ohjasi Raili Kivelä ja mukana produktiota toteuttamassa oli noin 80 Lyseon lukion opiskelijaa. Hahmoja näytelmässä oli 42.
Tavoitteenani oli tehdä aikaan sitoutumaton ja näyttävä puvustus, joka sopisi pieneen teatteritilaan suurella ihmismäärällä. Työni pohjana käytin J. Michael Gilletten (2000) suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia, joka on kehitetty erityisesti teatterityötä varten. Malliin kuuluu seitsemän porrasta: sitoutuminen, analyysi, tutkimus, valinta, haudonta, toteutus ja arviointi. Portaiden välissä tehdään paluukierroksia, joilla varmistetaan työn eteneminen oikeaan suun-taan. Lisäksi käytin Kullervon tarinan analysoinnissa Edwin Wilsonin ja Alvin Goldfarbin (1996) hahmottelemia kuutta kysymystä. Kysymykset on suunnattu pukusuunnittelijoille ja niiden avulla selvitetään muun muassa tarinan tapahtumia, hahmojen asemia ja suhteita sekä näyttelijän huomioimista.
Tarina oli lähes suoraan Kalevalasta. Kullervon tarina on laajalti tunnettu traaginen tarina, joka kertoo miehestä, joka tyrii kaiken, mihin ryhtyy ja lopulta tappaa itsensä. Vaikka kyseessä on ennen kaikkea suunnitteluprosessi, itselläni siihen sisältyi myös pukujen valmistus. Puvustuksessa pyrin tekemään eroavaisuutta eri ryhmien, Untamon väen, Kalervon väen ja Ilmarisen väen välille. Eroavaisuutta tein muun muassa erilaisilla värityksillä. Vähäinen kokemus suunnittelijantyöstä näkyy työssäni ja lopputulosta arvioidessani ohjaajan ja visuaalisesta ilmeestä vastaavan opettajan kanssa huomasin monia kehittämisen ja jatkotutkimuksen kohteita. Niitä voisivat olla muun muassa vaatteiden patinointi, viimeistely ja suurien ryhmien puvustaminen pienelle lavalle.
Kyseessä oli ensimmäinen oma puvustukseni ja ennen kaikkea otin työn oppimisprosessina. Tarkoituksenani oli oppia sekä pukusuunnittelijan työtä että teatterityötä yleensä. Tässä projektissa päänvaivaa tuotti tiukka aikataulu, pieni budjetti ja suuri ihmismäärä mutta teatterin parissa työskennellessä saa tottua noihin asioihin. Prosessi oli hankala minulle sekä ammatillisessa että henkilökohtaisessa mielessä mutta opin paljon sekä teatteriprosessista että itsestäni. Luottamus itseeni ja taitoihini kasvoi ja tästä on hyvä jatkaa, tahdon oppia lisää sekä pukusuunnittelijan työstä että teatterityöstä yleensä.
Tavoitteenani oli tehdä aikaan sitoutumaton ja näyttävä puvustus, joka sopisi pieneen teatteritilaan suurella ihmismäärällä. Työni pohjana käytin J. Michael Gilletten (2000) suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia, joka on kehitetty erityisesti teatterityötä varten. Malliin kuuluu seitsemän porrasta: sitoutuminen, analyysi, tutkimus, valinta, haudonta, toteutus ja arviointi. Portaiden välissä tehdään paluukierroksia, joilla varmistetaan työn eteneminen oikeaan suun-taan. Lisäksi käytin Kullervon tarinan analysoinnissa Edwin Wilsonin ja Alvin Goldfarbin (1996) hahmottelemia kuutta kysymystä. Kysymykset on suunnattu pukusuunnittelijoille ja niiden avulla selvitetään muun muassa tarinan tapahtumia, hahmojen asemia ja suhteita sekä näyttelijän huomioimista.
Tarina oli lähes suoraan Kalevalasta. Kullervon tarina on laajalti tunnettu traaginen tarina, joka kertoo miehestä, joka tyrii kaiken, mihin ryhtyy ja lopulta tappaa itsensä. Vaikka kyseessä on ennen kaikkea suunnitteluprosessi, itselläni siihen sisältyi myös pukujen valmistus. Puvustuksessa pyrin tekemään eroavaisuutta eri ryhmien, Untamon väen, Kalervon väen ja Ilmarisen väen välille. Eroavaisuutta tein muun muassa erilaisilla värityksillä. Vähäinen kokemus suunnittelijantyöstä näkyy työssäni ja lopputulosta arvioidessani ohjaajan ja visuaalisesta ilmeestä vastaavan opettajan kanssa huomasin monia kehittämisen ja jatkotutkimuksen kohteita. Niitä voisivat olla muun muassa vaatteiden patinointi, viimeistely ja suurien ryhmien puvustaminen pienelle lavalle.
Kyseessä oli ensimmäinen oma puvustukseni ja ennen kaikkea otin työn oppimisprosessina. Tarkoituksenani oli oppia sekä pukusuunnittelijan työtä että teatterityötä yleensä. Tässä projektissa päänvaivaa tuotti tiukka aikataulu, pieni budjetti ja suuri ihmismäärä mutta teatterin parissa työskennellessä saa tottua noihin asioihin. Prosessi oli hankala minulle sekä ammatillisessa että henkilökohtaisessa mielessä mutta opin paljon sekä teatteriprosessista että itsestäni. Luottamus itseeni ja taitoihini kasvoi ja tästä on hyvä jatkaa, tahdon oppia lisää sekä pukusuunnittelijan työstä että teatterityöstä yleensä.