Näönseulonnat Uuden Oulun kouluterveydenhuollossa : Kyselytutkimus alakoulujen kouluterveydenhoitajille
Heikkilä, Elisa; Mehtälä, Kaisa (2012)
Heikkilä, Elisa
Mehtälä, Kaisa
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111415272
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111415272
Tiivistelmä
Terveystarkastukset ja seulontatutkimukset ovat kouluterveydenhuollon ydin. Niiden toteutuksen tulee olla suunnitelmallista, tasoltaan yhteneväistä sekä väestön ja yksilön tarpeet huomioivaa. Tutkimuksen tarkoitus oli kuvailla kyselytutkimuksen avulla alakoulujen kouluterveydenhoitajien toimintaa näönseulonnan osalta kouluterveydenhuollossa ja heidän arviotaan näönseulontoihin liittyvistä valmiuksista Uudessa Oulussa. Näönseulontaan liittyvillä valmiuksilla tarkoitetaan kouluterveydenhoitajien koulutuksessa hankkimia valmiuksia, heidän nykyisiä valmiuksiaan, näönseulontaolosuhteisiin ja -välineisiin liittyviä valmiuksia sekä kouluterveydenhoitajien arviota näönseulontojen tärkeydestä ja näön merkityksestä oppimiselle. Tutkimuksen taustana oli muutamien tapaamiemme kouluterveydenhoitajien ja Oulun terveyspalveluiden edustajan kokemus siitä, että koululaisten näönseulontoihin kaivataan tukea, ja Uuden Oulun kuntaliitos, jonka yhteydessä oli tarpeellista saada käsitys kouluterveydenhuollon näönseulontojen nykytilanteesta kuntaliitosalueella. Vuonna 2013 perustettavaan Uuteen Ouluun tulevat kuulumaan Oulu, Oulunsalo, Yli-Ii, Kiiminki ja Haukipudas. Terveydenhuollon osalta yhteistyö on alkanut jo vuoden 2012 alussa.
Tutkimuksen tavoite oli, että Uuden Oulun kouluterveydenhuollon näönseulontojen nykytilanteesta saadaan kattava kuva ja että kyselytutkimuksesta saadun tiedon perusteella kouluterveydenhoitajille voidaan kehittää koulutusta ja tukimateriaalia kohdennetusti. Lisäksi tuloksia voidaan käyttää pohjana Uuden Oulun kouluterveydenhuollon näönseulontojen toimintatapojen yhtenäistämisessä ja kehittämisessä. Tavoite oli edistää kouluterveydenhoitajien valmiuksia näönseulontojen toteuttamisessa ja näin ollen edistää koululaisten näkemistä. Tutkimus oli kvantitatiivinen kyselytutkimus, johon 39:stä alakoulujen kouluterveydenhoitajasta osallistui 28. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 19 -ohjelmalla sekä kahden kysymyksen osalta kvalitatiivisin keinoin.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet kouluterveydenhoitajat seuloivat koululaisen kaukonäköä jossakin vaiheessa alakoulua, yleisimmin 1. ja 5. luokilla. Lähinäön seulominen oli huomattavasti harvinaisempaa. Jatkotutkimuksiin lähettämisen perusteisiin ja -väyliin liittyvissä käytännöissä oli eroja. Yleensä koululaiset lähetettiin jatkotutkimuksiin näöntarkkuuden tai erilaisten oireiden perusteella silmälääkärille, optikolle tai koululääkärille. Kaikilla vastanneilla kouluterveydenhoitajilla oli käytössään kaukonäkötesti ja suurimmalla osalla lähinäkötesti. Kouluterveydenhoitajat arvioivat rauhallisuuden ja esteettömyyden toteutuvan olosuhteista parhaiten, heikoiten toteutui hyvä äänieristys. Yli puolet kouluterveydenhoitajista oli eri mieltä koulutuksessa hankituista hyvistä valmiuksista. Suurin osa oli tyytyväisiä nykyisiin valmiuksiinsa. Kouluterveydenhoitajat pitivät näönseulontoja tärkeänä osana kouluterveydenhuoltoa. Suurin osa vastaajista kaipasi lisäkoulutusta ja selkeää näönseulontoihin liittyvää opasta.
Tutkimuksen tavoite oli, että Uuden Oulun kouluterveydenhuollon näönseulontojen nykytilanteesta saadaan kattava kuva ja että kyselytutkimuksesta saadun tiedon perusteella kouluterveydenhoitajille voidaan kehittää koulutusta ja tukimateriaalia kohdennetusti. Lisäksi tuloksia voidaan käyttää pohjana Uuden Oulun kouluterveydenhuollon näönseulontojen toimintatapojen yhtenäistämisessä ja kehittämisessä. Tavoite oli edistää kouluterveydenhoitajien valmiuksia näönseulontojen toteuttamisessa ja näin ollen edistää koululaisten näkemistä. Tutkimus oli kvantitatiivinen kyselytutkimus, johon 39:stä alakoulujen kouluterveydenhoitajasta osallistui 28. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 19 -ohjelmalla sekä kahden kysymyksen osalta kvalitatiivisin keinoin.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet kouluterveydenhoitajat seuloivat koululaisen kaukonäköä jossakin vaiheessa alakoulua, yleisimmin 1. ja 5. luokilla. Lähinäön seulominen oli huomattavasti harvinaisempaa. Jatkotutkimuksiin lähettämisen perusteisiin ja -väyliin liittyvissä käytännöissä oli eroja. Yleensä koululaiset lähetettiin jatkotutkimuksiin näöntarkkuuden tai erilaisten oireiden perusteella silmälääkärille, optikolle tai koululääkärille. Kaikilla vastanneilla kouluterveydenhoitajilla oli käytössään kaukonäkötesti ja suurimmalla osalla lähinäkötesti. Kouluterveydenhoitajat arvioivat rauhallisuuden ja esteettömyyden toteutuvan olosuhteista parhaiten, heikoiten toteutui hyvä äänieristys. Yli puolet kouluterveydenhoitajista oli eri mieltä koulutuksessa hankituista hyvistä valmiuksista. Suurin osa oli tyytyväisiä nykyisiin valmiuksiinsa. Kouluterveydenhoitajat pitivät näönseulontoja tärkeänä osana kouluterveydenhuoltoa. Suurin osa vastaajista kaipasi lisäkoulutusta ja selkeää näönseulontoihin liittyvää opasta.