Koulutusmoduulit ensiauttajien täydennyskoulutukseksi
Malinen, Tomi; Sipilä, Mikko (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104024168
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104024168
Tiivistelmä
Ensivasteella tarkoitetaan hätätilapotilaan ensimmäisenä kohtaavaa porrastetun ensihoitojärjestelmän yksikköä. Ensivasteyksikössä toimivat ensiauttajat voivat olla joko vapaaehtoisia ensivastekoulutettuja tai muita viranomaisia. Ensivasteyksikkö ei lähtökohtaisesti kuljeta potilasta, vaan raportoi tehtävälle saapuvalle ambulanssille tilanteesta ja antaa välittömän hätäensiavun. Koulutusmoduulilla tarkoitetaan itsenäistä koulutuksellista kokonaisuutta, jolla on oppimistavoite ja toteuttamissuunnitelma. Moduuleista voi rakentaa koulutuspäivän tai niiden pohjalta voi suunnitella useamman koulutuksellisen tapahtuman. Yhden koulutusmoduulin pituus on 2-3 oppituntia.
Kehittämistyön tavoite oli ensiauttajien täydennys- ja kertauskoulutuksen yhtenäistäminen ja sitä kautta saumattomampi toiminta porrastetussa ensihoitojärjestelmässä. Kehittämistyössä kartoitettiin vapaaehtoisten ensiauttajien ja ensivastekouluttajien tarpeita ja näkemyksiä ensivastekoulutettujen täydennyskoulutuksesta. Kartoitus tehtiin Webropol-kyselyllä, joka lähetettiin ensivastekoulutusta järjestäville organisaatioille Suomen Meripelastusseuralle, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestölle ja Suomen Punaiselle Ristille. Kartoituksen pohjalta laadittiin neljä koulutusmoduulia ensiauttajien kertaus- ja lisäkoulutusta varten.
Toimeksiantajana kehittämistyössä oli Suomen Punaisen Ristin keskustoimisto. Suomen Punaisen Ristin avulla Webropol-kysely jalkautettiin eri järjestötasoille ja saatiin vastauksia eri puolilta Suomea. Keskeinen tuotos kehittämistyössä oli neljä koulutusmoduulia, joiden aiheiksi valikoituivat kartoituksen pohjalta kirjaaminen ja raportointi, ei-tekniset taidot, potilaan tutkiminen ja hätätilapotilaan tunnistaminen. Koulutusmoduulit rakennettiin pohjautuen sekä tutkittuun tietoon että kehittämistyön tekijöiden ammatilliseen osaamiseen.
Jatkokehittämistyönä kehittämistyölle voisi kehittää joko lisää koulutusmoduuleita tai selvittää lisää alueellisia eroja ensiauttajien osaamisen suhteen. Webropol-kyselyn perusteella koulutustarpeita on eri verran eri alueilla. Lisäkoulutusta kaivataan myös lääkehoitoon, joka on eri sairaanhoitopiirien alueilla hyvin erilaista. Jatkon kannalta sekä alueellinen täsmäkoulutus että valtakunnalliset yhteiset koulutusviikonloput nähdään tarpeellisina.
Kehittämistyön tavoite oli ensiauttajien täydennys- ja kertauskoulutuksen yhtenäistäminen ja sitä kautta saumattomampi toiminta porrastetussa ensihoitojärjestelmässä. Kehittämistyössä kartoitettiin vapaaehtoisten ensiauttajien ja ensivastekouluttajien tarpeita ja näkemyksiä ensivastekoulutettujen täydennyskoulutuksesta. Kartoitus tehtiin Webropol-kyselyllä, joka lähetettiin ensivastekoulutusta järjestäville organisaatioille Suomen Meripelastusseuralle, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestölle ja Suomen Punaiselle Ristille. Kartoituksen pohjalta laadittiin neljä koulutusmoduulia ensiauttajien kertaus- ja lisäkoulutusta varten.
Toimeksiantajana kehittämistyössä oli Suomen Punaisen Ristin keskustoimisto. Suomen Punaisen Ristin avulla Webropol-kysely jalkautettiin eri järjestötasoille ja saatiin vastauksia eri puolilta Suomea. Keskeinen tuotos kehittämistyössä oli neljä koulutusmoduulia, joiden aiheiksi valikoituivat kartoituksen pohjalta kirjaaminen ja raportointi, ei-tekniset taidot, potilaan tutkiminen ja hätätilapotilaan tunnistaminen. Koulutusmoduulit rakennettiin pohjautuen sekä tutkittuun tietoon että kehittämistyön tekijöiden ammatilliseen osaamiseen.
Jatkokehittämistyönä kehittämistyölle voisi kehittää joko lisää koulutusmoduuleita tai selvittää lisää alueellisia eroja ensiauttajien osaamisen suhteen. Webropol-kyselyn perusteella koulutustarpeita on eri verran eri alueilla. Lisäkoulutusta kaivataan myös lääkehoitoon, joka on eri sairaanhoitopiirien alueilla hyvin erilaista. Jatkon kannalta sekä alueellinen täsmäkoulutus että valtakunnalliset yhteiset koulutusviikonloput nähdään tarpeellisina.