MUUTOKSEN TUULET : Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia lastensuojelulain uudistuksesta
Tanskanen, Marja-Leena; Virmavaara, Laura (2009)
Tanskanen, Marja-Leena
Virmavaara, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245953
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245953
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka sosiaalityöntekijät perhekeskuksissa ovat kokeneet lastensuojelulaki uudistuksen muuttaneen asiakasprosessin alkua. Tavoitteenamme oli saada mahdollisimman paljon uutta tietoa aiheesta ja mahdollisesti tuoda esiin käytännön kokemuksesta nousevia kehittämistarpeita tai -ehdotuksia.
Opinnäytetyössä käytimme laadullisen tutkimuksen menetelmää. Ainesitonkeruu menetelmänä käytimme teemahaastattelua, joka tehtiin yksilöhaastatteluina. Haastattelimme neljää perhekeskuksessa työskentelevää lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Analysointimenetelmänä käytimme aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tulosten mukaan ilmoituskynnys lastensuojelussa on madaltunut lakiuudistuksen myötä.
Yhteistyökumppaneilta ilmoituksia tulee aiempaa enemmän. Ilmoitusten kirjaaminen ja niiden käsittely on tuonut lisähaasteita työhön. Lisäpaineita ja hankaluutta työhön ovat myös tuoneet tiukentuneet aikarajat asiakkuuden alussa sekä lastensuojelutarpeen selvityksen teossa.Yhtenä tämän päivän ilmiönä sosiaalityöntekijät kokivat asiakas tilanteiden vaikeutumisen myötä lisääntyneen juridisoitumisen.
Hallinto-oikeuteen menevät asiakastapaukset työllistävät myös entistä enemmän sosiaalityöntekijöitä. Siitä seuraa, että päätösten tekeminen ja asiakkuudet venyvät. Kokonaisuudessaan lastensuojelun
asiakasprossin rakenne on kuitenkin tullut selkeämmäksi ja strukturoidummaksi.
Lastensuojelulaki uudistuksen myötä sosiaalityöntekijöiden työmäärä on lisääntynyt. Haastateltavien mukaan, työtä voisi jakaa sosiaaliohjaajien kanssa entistä enemmän. He kokivat ongelmalliseksi kuitenkin sen, että sosiaalityöntekijän työnkuva muuttuisi tulevaisuudessa enemmän kohti prosessin johtajuutta. Tuloksista nousseita kaikkien haastateltavien kehittämisehdotuksia olivat toivomus aikarajojen pidentämisestä, resurssien lisäämisestä ennaltaehkäisevään työhön sekä dokumentoinnin yhtenäistäminen.
Opinnäytetyössä käytimme laadullisen tutkimuksen menetelmää. Ainesitonkeruu menetelmänä käytimme teemahaastattelua, joka tehtiin yksilöhaastatteluina. Haastattelimme neljää perhekeskuksessa työskentelevää lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Analysointimenetelmänä käytimme aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tulosten mukaan ilmoituskynnys lastensuojelussa on madaltunut lakiuudistuksen myötä.
Yhteistyökumppaneilta ilmoituksia tulee aiempaa enemmän. Ilmoitusten kirjaaminen ja niiden käsittely on tuonut lisähaasteita työhön. Lisäpaineita ja hankaluutta työhön ovat myös tuoneet tiukentuneet aikarajat asiakkuuden alussa sekä lastensuojelutarpeen selvityksen teossa.Yhtenä tämän päivän ilmiönä sosiaalityöntekijät kokivat asiakas tilanteiden vaikeutumisen myötä lisääntyneen juridisoitumisen.
Hallinto-oikeuteen menevät asiakastapaukset työllistävät myös entistä enemmän sosiaalityöntekijöitä. Siitä seuraa, että päätösten tekeminen ja asiakkuudet venyvät. Kokonaisuudessaan lastensuojelun
asiakasprossin rakenne on kuitenkin tullut selkeämmäksi ja strukturoidummaksi.
Lastensuojelulaki uudistuksen myötä sosiaalityöntekijöiden työmäärä on lisääntynyt. Haastateltavien mukaan, työtä voisi jakaa sosiaaliohjaajien kanssa entistä enemmän. He kokivat ongelmalliseksi kuitenkin sen, että sosiaalityöntekijän työnkuva muuttuisi tulevaisuudessa enemmän kohti prosessin johtajuutta. Tuloksista nousseita kaikkien haastateltavien kehittämisehdotuksia olivat toivomus aikarajojen pidentämisestä, resurssien lisäämisestä ennaltaehkäisevään työhön sekä dokumentoinnin yhtenäistäminen.