AVH-kuntoutujien ympäristön rikastuttaminen neurologisella kuntoutusosastolla
Suokorpi, Petra (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104134674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104134674
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoitus oli keinojen kehittäminen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) neurologisella kuntoutusosastolla ympäristön rikastuttamiseksi, jotta se olisi kuntoutujia aktivoiva ja kuntoutusta tukeva niinä aikoina kun kuntoutujilla ei ole terapioita tai hoitotoimenpiteitä. Tavoite oli löytää keinoja, joilla aivoverenkiertohäiriöstä kuntoutuvan ympäristöä voidaan rikastuttaa, jotta kuntoutujan aktiivinen aika lisääntyisi ja sängyssä vietetty passiivinen aika vähentyisi.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä on sovellettu tapaustutkimuksen otetta. Työ toteutettiin yhteiskehittelyryhmissä, johon osallistui jokaisesta neurologiseen kuntoutukseen osallistuvasta ammattiryhmästä henkilöitä eri pituisella kokemuksella. Ryhmien teemat alkoivat kehittämistehtävistä. Kahdelle viimeiselle kerralle teema muodostui ensimmäisen ja toisen ryhmän tuottamasta aineistosta. Osastojen kansliassa oli ideointipaperi, johon kuka tahansa sai laittaa nimettömänä ideoita. Yhteiskehittelyryhmien tuottama aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Työssä hyödynnetty tutkittu tieto ja yhteiskehittelyryhmästä saatu aineisto osoittaa, että itsenäisellä viriketoiminnalla, omaharjoittelulla, kuntoutujien vastuuttamisella, visuaalisuudella ja aisteilla, tahoilla ja henkilöillä, digitaalisin keinoin sekä osaston toiminnan muutoksilla, aktivoinnin nostamisella kuntoutussuunnitelmaan, ohjatulla viriketoiminnalla ja informaation lisäämisellä ympäristöä pystytään hyödyntämään kuntoutujaa aktivoivana keinona.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä on sovellettu tapaustutkimuksen otetta. Työ toteutettiin yhteiskehittelyryhmissä, johon osallistui jokaisesta neurologiseen kuntoutukseen osallistuvasta ammattiryhmästä henkilöitä eri pituisella kokemuksella. Ryhmien teemat alkoivat kehittämistehtävistä. Kahdelle viimeiselle kerralle teema muodostui ensimmäisen ja toisen ryhmän tuottamasta aineistosta. Osastojen kansliassa oli ideointipaperi, johon kuka tahansa sai laittaa nimettömänä ideoita. Yhteiskehittelyryhmien tuottama aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Työssä hyödynnetty tutkittu tieto ja yhteiskehittelyryhmästä saatu aineisto osoittaa, että itsenäisellä viriketoiminnalla, omaharjoittelulla, kuntoutujien vastuuttamisella, visuaalisuudella ja aisteilla, tahoilla ja henkilöillä, digitaalisin keinoin sekä osaston toiminnan muutoksilla, aktivoinnin nostamisella kuntoutussuunnitelmaan, ohjatulla viriketoiminnalla ja informaation lisäämisellä ympäristöä pystytään hyödyntämään kuntoutujaa aktivoivana keinona.