Kaikuluotaintyöpaja: Vuorovaikutteisen etämusiikkihetken fasilitointi
Żórawski, Saaramaija (2021)
Żórawski, Saaramaija
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104195109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104195109
Tiivistelmä
Toiminnallisessa opinnäytetyössäni tutkin fasilitoitujen improvisaatiotyöpajojen järjestämistä videopuhelun avulla. Kaikuluotaintyöpajoissa fasilitoin ryhmäimprovisaatio-harjoitteita 4–6 henkilön ryhmille. Valitsin työpajojen kehittämisen opinnäytetyökseni, sillä haluan pohtia uusia tapoja toimia musiikin ja kulttuurihyvinvoinnin saralla. Pandemiarajoitukset ovat tehneet esiintyvien taiteilijoiden työn lähes mahdottomaksi ja on muutenkin ajankohtaista pohtia, millä tavoin muusikot voivat käyttää ammattitaitoaan muuttuvassa maailmassa.
Työssä tutkitaan, mitkä ovat musiikillisia harjoitteita, teemoja, ideoita sekä ohjeistuksellisia tapoja, jotka vapauttavat ryhmää improvisoimaan etäyhteyden avulla. Pohjaan työni Teemu Kiteen Kelluntamusiikkia-väitöskirjan sekä Keith Johnstonen ja Simo Routarinteen improvisaatioteorioihin. Vahvana tukena työpajojen kehittelyssä on aiempi kokemukseni hyvinvointi- ja musiikkialalta. Keskeisiä ilmiöitä ovat improvisaation mahdollistaminen kaikille sekä turvan tunteen luomisen merkitys improvisaatiossa. Työprosessissani tutustuin lähdekirjallisuuteen ja aineistomenetelmänä käytin aiempiin kokemuksiini pohjautuvaa havainnointia, päiväkirjamerkintöjä Kaikuluotaintyöpajoista, sekä palautekyselyä.
Toiminnan tuloksena kehitettiin neljätoista erilaista harjoitetta käytettäväksi Kaikuluotaintyökalupakkiini. Vastaukseksi tutkimuskysymyksiin ja tärkeäksi löydökseksi muodostui oivallus urkupisteenomaisen taustamusiikin soittamisesta työpajan alusta loppuun. Tämä musiikillinen elementti onnistui luomaan turvallisen ja yhtenäisen kehyksen, sekä yhtenäisen pulssin, jossa kaikki osallistujat rentoutuivat parhaiten improvisoimaan. Selkeä yksinkertainen harjoitteiden ohjeistus, työpajan toistuva kolmivaiheinen rakenne ja fasilitoijan spontaani ja herkästi ryhmää kuunteleva olemus olivat avainasemassa työpajan onnistumisessa. Kaikuluotaintyöpajojen kaltaiset musiikilliset ryhmäimprovisaatiotilanteet voivat olla väylä kohti kohtaavampaa maailmaa, jossa ihmisiä määrittää enemmän heidän suhteensa toisiin ja maailmaan kuin yksilölliset ominaisuudet.
Työssä tutkitaan, mitkä ovat musiikillisia harjoitteita, teemoja, ideoita sekä ohjeistuksellisia tapoja, jotka vapauttavat ryhmää improvisoimaan etäyhteyden avulla. Pohjaan työni Teemu Kiteen Kelluntamusiikkia-väitöskirjan sekä Keith Johnstonen ja Simo Routarinteen improvisaatioteorioihin. Vahvana tukena työpajojen kehittelyssä on aiempi kokemukseni hyvinvointi- ja musiikkialalta. Keskeisiä ilmiöitä ovat improvisaation mahdollistaminen kaikille sekä turvan tunteen luomisen merkitys improvisaatiossa. Työprosessissani tutustuin lähdekirjallisuuteen ja aineistomenetelmänä käytin aiempiin kokemuksiini pohjautuvaa havainnointia, päiväkirjamerkintöjä Kaikuluotaintyöpajoista, sekä palautekyselyä.
Toiminnan tuloksena kehitettiin neljätoista erilaista harjoitetta käytettäväksi Kaikuluotaintyökalupakkiini. Vastaukseksi tutkimuskysymyksiin ja tärkeäksi löydökseksi muodostui oivallus urkupisteenomaisen taustamusiikin soittamisesta työpajan alusta loppuun. Tämä musiikillinen elementti onnistui luomaan turvallisen ja yhtenäisen kehyksen, sekä yhtenäisen pulssin, jossa kaikki osallistujat rentoutuivat parhaiten improvisoimaan. Selkeä yksinkertainen harjoitteiden ohjeistus, työpajan toistuva kolmivaiheinen rakenne ja fasilitoijan spontaani ja herkästi ryhmää kuunteleva olemus olivat avainasemassa työpajan onnistumisessa. Kaikuluotaintyöpajojen kaltaiset musiikilliset ryhmäimprovisaatiotilanteet voivat olla väylä kohti kohtaavampaa maailmaa, jossa ihmisiä määrittää enemmän heidän suhteensa toisiin ja maailmaan kuin yksilölliset ominaisuudet.