Työikäisten niskakipupotilaiden fysioterapia Suomessa : osa 4 : hoitokäytännöt kuntoutuslaitoksissa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin niskakivun fysioterapian hoitokäytäntöjä suomalaisissa kuntoutuslaitoksissa. Niskakipu on hyvin yleinen syy hoitoon hakeutumiselle. Hoitona käytetään mm. lääkehoitoa, terapeuttista harjoittelua, fysikaalisia ja manuaalisia hoitoja. Tarkoituksena oli toteuttaa poikkileikkaustutkimuksena kokonaisselvitys työikäisten niskakipupotilaiden fysioterapiasta Suomessa. Tämä kokonaisuus jaettiin neljään erilliseen osaselvitykseen, osa 1 keskittyen terveysasemiin, osa 2 keskittyen yksityiseen sektoriin, osa 3 keskittyen fysiatrian poliklinikoihin ja osa 4 (tämä opinnäytetyö) keskittyen kuntoutuslaitoksiin. Opinnäytetyössä haastateltiin niskakuntoutusta tekeviä fysioterapeutteja sähköisellä lomakkeella. Kysymykset koskivat niskakivun fysioterapian hoitokäytäntöjä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa vallitsevasta hoitokäytännöstä eli selvittää ohjataanko niskakipuasiakkaan harjoittelua eri toimijoiden taholta tutkimuksiin perustuvan tiedon mukaisesti. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa kehityskohteita nykyisissä niskakivun hoitokäytännöissä. Haastateltavat kohdehenkilöt rekrytoitiin Kansaneläkelaitoksen epäspesifisten tuki- ja liikuntaelinten sairauksien kuntoutuskursseja järjestävistä kuntoutuslaitoksista. Kyselyyn osallistui 19 kuntoutuslaitosta ja siihen vastasi 31 fysioterapeuttia. Vastaukset analysoitiin tilastollisesti. Kysely toteutettiin 10 sairaanhoitopiirin alueella sijaitsevissa kuntoutuslaitoksissa, joista vastauksia saatiin kahdeksan piirin alueelta. Opinnäytetyössä todettiin kehitystarpeita hoitokäytännöissä koskien henkilöstön jatkokoulutusta, hoidon tuloksellisuuden seurantaa, ohjaustapoja ja harjoitteluterapian kohdistamista lihasvoimaharjoitteisiin. Neljäsosalla niskakipupotilaiden kanssa työskentelevistä fysioterapeuteista ei ole fysioterapeutin peruskoulutuksen lisäksi niskapotilaan kuntoutukseen liittyvää lisäkoulutusta. Kaksi kolmasosaa fysioterapeuteista ei ohjannut harjoittelua millään lailla progressiiviseksi. Yli puolet fysioterapeuteista ei ohjaa niskakivun vaivaamille potilailleen lihasvoimaharjoitteita, vaikka niiden vaikuttavuudesta on selvää näyttöä. Opinnäytetyön tuloksia on kuitenkin arvioitava huomioiden kyselyn toteutustapa sähköisenä kyselynä.

In this Bachelor’s thesis, we investigated the clinical practices of non-specific neck pain physiotherapy in rehabilitation centres in Finland. Neck pain is a very common reason for seeking treatment. Current treatment options include for example drug treatment, therapeutic exercise, physical and manual therapies. The main study was implemented as a cross-sectional survey, which consisted of four separate sub-surveys, part one focusing on the health centres, part two focusing on the private sector, part three focusing on outpatient physiatric clinics and part four (this thesis) focusing on rehabilitation centres. We interviewed neck rehabilitation therapists by using an internet questionnaire. The survey questions were related to the current clinical practice in physiotherapy for neck pain. The objective of the study was to obtain information regarding the current clinical practice and to compare it with the evidence-based knowledge of the research topic. Furthermore, we set out to identify areas for development within the current clinical practice. The 31 physiotherapists surveyed were recruited from 19 rehabilitation centres that organize courses for non-specific musculoskeletal disorders for the Social Insurance Institution of Finland. The responses were analysed statistically. We launched the survey in ten hospital districts and received survey responses from eight of them. We identified areas for development within the current clinical practice regarding specialised training for the physiotherapists, monitoring the effectiveness of care and focusing the exercise therapy towards strength exercise. More than half of the physiotherapists did not apply muscle strength exercises for the neck pain even though their effectiveness has been proven by earlier studies. Two thirds of the physiotherapists did not apply progression in the training programs. One quarter of the physiotherapists working with neck pain patients did not have specialized training for neck rehabilitation besides the basic physiotherapist training. The results of this Bachelor’s thesis should be assessed taking into account the research method of implementation as a web questionnaire.