Terveysalan ammattilaisten aseptinen omatunto, käsihygienia ja käsihuuhteiden käyttö sairaaloissa
Holmström, Milja; Ketola, Hilla (2021)
Holmström, Milja
Ketola, Hilla
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104235613
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104235613
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla terveysalan ammattilaisten aseptista omatuntoa, käsihygieniaa ja käsihuuhteiden käyttöä sairaaloissa. Opinnäytetyön tavoitteena on hyödyntää saatua tietoa terveysalan ammattilaisten keskuudessa Vantaan sairaalassa. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Missä tilanteissa käsihuuhteen käyttö ja käsihygienia toteutuu parhaiten ja missä huonoiten? 2. Miten käsihygienia toteutuu lääkehoidossa sairaaloissa? 3. Miten COVID-19 pandemia on vaikuttanut käsihygieniaan?
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin kotimaisista sekä kansainvälisistä hoito-, lääke- ja terveystieteellisistä tietokanoista: Medic, Cinahl, Medline, ScienceDirect ja PubMed. Lisäksi aineistoa haettiin manuaalisesti. Opinnäytetyöhön valikoitui 11 artikkelia, jotka valittiin tietyin sisäänotto- ja poissulkukriteerein. Aineistosta 10 oli englanninkielisiä ja yksi suomenkielinen. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Aineiston alkuperäisilmaukset käännettiin ja pelkistettiin, joista muodostui 23 alaluokkaa. Alaluokista muodostui viisi yläluokkaa.
Käsihygienia toteutui parhaiten eritteiden koskettamisen jälkeen ja huonoiten potilaan lähiympäristön koskettamisen jälkeen. Käsihygienia toteutui heikosti parenteraalisessa ja suun kautta annettavassa lääkehoidossa. Kanyylin kautta annettavassa lääkehoidossa käsihygienia toteutui vain 11-prosenttisesti. COVID-19 pandemia on parantanut käsihygieniaa terveysalan ammattilaisten keskuudessa.
Vain 40 % henkilökunnasta toteutti käsihygieniaa ohjeiden mukaan, joten käsihygienian toteuttamisessa on paljon puutteita ja sitä tulisi parantaa. Käsihygienian toteuttamiseen vaikuttaa kiire, hoitajamitoitus, käsihuuhteen saatavuus ja sijoittelu sekä unohtaminen. COVID-19 pandemia on parantanut käsihygieniaa ja vähentänyt hoitoon liittyviä infektioita. Parantuneeseen käsihygieniaan vaikuttaa säännöllinen koulutus, jota olisi hyvä lisätä työntekijöiden keskuudessa. Käsihuuhteen käytöstä löytyy vähän tutkimuksia, joten tästä aiheesta olisi hyvä saada enemmän tutkimustietoa tulevaisuudessa, erityisesti pohjoismaista.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin kotimaisista sekä kansainvälisistä hoito-, lääke- ja terveystieteellisistä tietokanoista: Medic, Cinahl, Medline, ScienceDirect ja PubMed. Lisäksi aineistoa haettiin manuaalisesti. Opinnäytetyöhön valikoitui 11 artikkelia, jotka valittiin tietyin sisäänotto- ja poissulkukriteerein. Aineistosta 10 oli englanninkielisiä ja yksi suomenkielinen. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Aineiston alkuperäisilmaukset käännettiin ja pelkistettiin, joista muodostui 23 alaluokkaa. Alaluokista muodostui viisi yläluokkaa.
Käsihygienia toteutui parhaiten eritteiden koskettamisen jälkeen ja huonoiten potilaan lähiympäristön koskettamisen jälkeen. Käsihygienia toteutui heikosti parenteraalisessa ja suun kautta annettavassa lääkehoidossa. Kanyylin kautta annettavassa lääkehoidossa käsihygienia toteutui vain 11-prosenttisesti. COVID-19 pandemia on parantanut käsihygieniaa terveysalan ammattilaisten keskuudessa.
Vain 40 % henkilökunnasta toteutti käsihygieniaa ohjeiden mukaan, joten käsihygienian toteuttamisessa on paljon puutteita ja sitä tulisi parantaa. Käsihygienian toteuttamiseen vaikuttaa kiire, hoitajamitoitus, käsihuuhteen saatavuus ja sijoittelu sekä unohtaminen. COVID-19 pandemia on parantanut käsihygieniaa ja vähentänyt hoitoon liittyviä infektioita. Parantuneeseen käsihygieniaan vaikuttaa säännöllinen koulutus, jota olisi hyvä lisätä työntekijöiden keskuudessa. Käsihuuhteen käytöstä löytyy vähän tutkimuksia, joten tästä aiheesta olisi hyvä saada enemmän tutkimustietoa tulevaisuudessa, erityisesti pohjoismaista.