Esiselvitys kuitusaven kuivikeominaisuuksista
Tikkanen, Heli (2021)
Tikkanen, Heli
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104276104
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104276104
Tiivistelmä
Kuivitus ja siinä käytettävä kuivikemateriaali vaikuttavat oleellisesti lehmien hyvinvointiin, viettäväthän lehmät suurimman osan päivästä maaten. Käytettävän kuivikkeen täytyy olla mukava maata, jotta lehmä haluaa asettua makuulle. Makuulle asettumisen tulee onnistua myös ilman riskiä saada ihovaurioita. Kuivikkeen tulisi kyetä sitomaan nestettä hyvin, jotta se pitää eläimen puhtaana ja suojelisi sitä utaretulehduksilta.
Suomessa kuivituksessa käytetään eniten turvetta ja kutteria, sekä niiden sekoitusta. Tulevaisuudessa vaihtoehtoiset kuivikemateriaalit tulevat kuitenkin lisääntymään, kun turvetuotanto hiipuu ja ympäristökeskustelu kiihtyy. Tällaisia vaihtoehtoisia materiaaleja ovat esimerkiksi lannasta separoitu kuivajae ja erilaiset pelletit.
Opinnäytetyössä tutkittiin Stora Enson jäteveden puhdistuksessa syntyvän kuitusaven kuivikeominaisuuksia. Kuitusavi on pääosin puukuitua, ja se syntyy paperiteollisuuden jäteveden puhdistuksen yhteydessä. Kuitusaven soveltuvuutta kuivikkeeksi selvitettiin opinnäytetyössä vertailemalla kuitusavea kutterin ja turpeen ominaisuuksiin sekä toteuttamalla kuitusavelle ammoniakin- ja nesteensitomiskyvyn kokeet. Työn toimeksiantajana oli Stora Enson Varkauden tehdas.
Kokeet kuitusavelle toteutettiin syyskuussa 2020. Ammoniakinsidontaa tutkittiin Savonian Kuopion kampuksella ympäristötekniikan laboratoriossa, mutta valitettavasti nollatuloksin. Nesteensitomiskyvyn testi valmisteltiin laboratoriossa, mutta se toteutettiin seuraavana päivänä tilalla. Koeasetelmana nesteensitomiskyvyn testauksessa toimi Kuivitus osaksi kannattavaa lypsykarjataloutta -tutkimushankkeen vastaavanlainen koe. Kokeen aikana punnittuja kuitusavinäytteitä liotettiin lehmän virtsassa. Liotuksen jälkeen näytteitä ensin riiputettiin, minkä jälkeen niitä valutettiin ritilän päällä. Valutuksen jälkeen näytteet punnittiin. Liotus, riiputus, valutus ja punnitus toistettiin yhteensä kuusi kertaa. Saman koeasetelman käyttö mahdollisti kuitusaven tulosten vertailun tutkimushankkeessa tutkittuihin kuivikemateriaaleihin.
Opinnäytetyössä tehdyn nesteensitomiskyvyn testin tulokset viittaavat siihen, että kuitusavella on muiden kuivikemateriaalien vertainen nesteensitomiskyky. Opinnäytetyön tulosten perusteella kuitusaven kuivikeominaisuuksien selvitystä kannattaa jatkaa, sillä se on pehmeää ja imukykyistä, mikä vastaa niin lehmän kuin lypsykarjayrittäjän tarpeisiin. Jatkon kannalta on oleellista tutkia kuitusaven vaikutusta eläinten ja ihmisten terveyteen. Eläinterveyden asiantuntijan olisi syytä todeta kuitusavi turvalliseksi käyttää, minkä lisäksi kuitusavea olisi hyvä tutkia kontrolloidusti navettaolosuhteissa kuivituskokeen avulla. Myös kuitusaven soveltuvuutta peltoviljelyyn olisi syytä tutkia laajemmin, koska karjatiloilla kuivike sekoittuu lantaan ja virtsaan ja sitä kautta sen loppusijoituskohde on pelto.
Suomessa kuivituksessa käytetään eniten turvetta ja kutteria, sekä niiden sekoitusta. Tulevaisuudessa vaihtoehtoiset kuivikemateriaalit tulevat kuitenkin lisääntymään, kun turvetuotanto hiipuu ja ympäristökeskustelu kiihtyy. Tällaisia vaihtoehtoisia materiaaleja ovat esimerkiksi lannasta separoitu kuivajae ja erilaiset pelletit.
Opinnäytetyössä tutkittiin Stora Enson jäteveden puhdistuksessa syntyvän kuitusaven kuivikeominaisuuksia. Kuitusavi on pääosin puukuitua, ja se syntyy paperiteollisuuden jäteveden puhdistuksen yhteydessä. Kuitusaven soveltuvuutta kuivikkeeksi selvitettiin opinnäytetyössä vertailemalla kuitusavea kutterin ja turpeen ominaisuuksiin sekä toteuttamalla kuitusavelle ammoniakin- ja nesteensitomiskyvyn kokeet. Työn toimeksiantajana oli Stora Enson Varkauden tehdas.
Kokeet kuitusavelle toteutettiin syyskuussa 2020. Ammoniakinsidontaa tutkittiin Savonian Kuopion kampuksella ympäristötekniikan laboratoriossa, mutta valitettavasti nollatuloksin. Nesteensitomiskyvyn testi valmisteltiin laboratoriossa, mutta se toteutettiin seuraavana päivänä tilalla. Koeasetelmana nesteensitomiskyvyn testauksessa toimi Kuivitus osaksi kannattavaa lypsykarjataloutta -tutkimushankkeen vastaavanlainen koe. Kokeen aikana punnittuja kuitusavinäytteitä liotettiin lehmän virtsassa. Liotuksen jälkeen näytteitä ensin riiputettiin, minkä jälkeen niitä valutettiin ritilän päällä. Valutuksen jälkeen näytteet punnittiin. Liotus, riiputus, valutus ja punnitus toistettiin yhteensä kuusi kertaa. Saman koeasetelman käyttö mahdollisti kuitusaven tulosten vertailun tutkimushankkeessa tutkittuihin kuivikemateriaaleihin.
Opinnäytetyössä tehdyn nesteensitomiskyvyn testin tulokset viittaavat siihen, että kuitusavella on muiden kuivikemateriaalien vertainen nesteensitomiskyky. Opinnäytetyön tulosten perusteella kuitusaven kuivikeominaisuuksien selvitystä kannattaa jatkaa, sillä se on pehmeää ja imukykyistä, mikä vastaa niin lehmän kuin lypsykarjayrittäjän tarpeisiin. Jatkon kannalta on oleellista tutkia kuitusaven vaikutusta eläinten ja ihmisten terveyteen. Eläinterveyden asiantuntijan olisi syytä todeta kuitusavi turvalliseksi käyttää, minkä lisäksi kuitusavea olisi hyvä tutkia kontrolloidusti navettaolosuhteissa kuivituskokeen avulla. Myös kuitusaven soveltuvuutta peltoviljelyyn olisi syytä tutkia laajemmin, koska karjatiloilla kuivike sekoittuu lantaan ja virtsaan ja sitä kautta sen loppusijoituskohde on pelto.