Laserkeilauksen mahdollisuudet koggin hylyn tarkkailussa Tallinnan merimuseossa
Kuorikoski, Konsta (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105036675
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105036675
Tiivistelmä
Insinöörityön tarkoituksena oli selvittää laserkeilauksen mahdollisuuksia Tallinnan merimuseossa esillä olevan koggin hylyn seurantamittauksissa. Työssä selvitettiin, miten laserkeilaus soveltuu näyttelytilassa olevan hylyn tarkkailuun ja voidaanko sillä havaita tapahtuvia muutoksia. Tavoitetarkkuus oli 0,010 m. Hylky on löydetty vuonna 2015 rakennustyömaalta Tallinnasta. Sen on arvioitu olevan 1300-luvulta. Hylyn materiaali on puuta, joka on kulunut erilaisten ympäristövaihteluiden takia. Hylkyä on tuettu metallikehikolla sekä vaijereilla.
Aineistona oleva pistepilvi kerättiin keilaamalla kohde kahteen kertaan. Keilauksien toisiinsa sitomista varten kohteeseen sijoitettiin kolme kiinteää tähystä. Pistepilvistä eroteltiin hylyssä kiinni olevat tukirakenteet, kuten vaijerit. Pistepilvestä tehtiin pintamalli halkaisemalla se kahteen osaan, jotka yhdistettiin mallinnuksen jälkeen. Aineistoja vertailtiin keskenään pilvi-pilvi-, pinta-pilvi- ja pinta-pinta-menetelmillä. Näistä parhaan tuloksen antavat pinta-pilvi- ja pinta-pinta-menetelmät.
Tarkastelussa havaittiin järjestelmällinen virhe, joka vaikuttaa tuloksiin. Virhe voitiin poistaa ohjelmallisesti, kun kohdetta tarkastellaan pienemmissä osissa. Kenttätyöskentelyssä virhe on mahdollista välttää käyttämällä tiheämpää keilausresoluutiota tai suunnittelemalla keilausasemat toisella tavalla.
Koko hylyn osalta päästään haluttuun 0,010 m:n tarkkuuteen 90 %:n varmuudella. Kun tarkastelu tehdään pienemmissä osissa päästään samaan tarkkuuteen yli 99 %:n varmuudella. Tarkastelussa havaittiin monilla eri valinnoilla olevan vaikutusta saatuun lopputulokseen.
Vertailu osoittaa, että laserkeilaus on toimiva menetelmä seurantamittausten toteuttamiseen tässä kohteessa. Tulokset ovat niin tarkkoja, että pienetkin muutokset on mahdollista havaita. Kerätty aineisto toimitetaan Tallinnan merimuseolle sellaisessa muodossa, että sitä on mahdollista hyödyntää jatkotutkimuksissa.
Aineistona oleva pistepilvi kerättiin keilaamalla kohde kahteen kertaan. Keilauksien toisiinsa sitomista varten kohteeseen sijoitettiin kolme kiinteää tähystä. Pistepilvistä eroteltiin hylyssä kiinni olevat tukirakenteet, kuten vaijerit. Pistepilvestä tehtiin pintamalli halkaisemalla se kahteen osaan, jotka yhdistettiin mallinnuksen jälkeen. Aineistoja vertailtiin keskenään pilvi-pilvi-, pinta-pilvi- ja pinta-pinta-menetelmillä. Näistä parhaan tuloksen antavat pinta-pilvi- ja pinta-pinta-menetelmät.
Tarkastelussa havaittiin järjestelmällinen virhe, joka vaikuttaa tuloksiin. Virhe voitiin poistaa ohjelmallisesti, kun kohdetta tarkastellaan pienemmissä osissa. Kenttätyöskentelyssä virhe on mahdollista välttää käyttämällä tiheämpää keilausresoluutiota tai suunnittelemalla keilausasemat toisella tavalla.
Koko hylyn osalta päästään haluttuun 0,010 m:n tarkkuuteen 90 %:n varmuudella. Kun tarkastelu tehdään pienemmissä osissa päästään samaan tarkkuuteen yli 99 %:n varmuudella. Tarkastelussa havaittiin monilla eri valinnoilla olevan vaikutusta saatuun lopputulokseen.
Vertailu osoittaa, että laserkeilaus on toimiva menetelmä seurantamittausten toteuttamiseen tässä kohteessa. Tulokset ovat niin tarkkoja, että pienetkin muutokset on mahdollista havaita. Kerätty aineisto toimitetaan Tallinnan merimuseolle sellaisessa muodossa, että sitä on mahdollista hyödyntää jatkotutkimuksissa.