Apuaineiden vaikutus probioottivalmisteiden stabiiliuteen
Tiilikainen, Evi (2021)
Tiilikainen, Evi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105067319
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105067319
Tiivistelmä
Insinöörityön tavoitteena oli tutkia miten tietyt apuaineet vaikuttavat probioottivalmisteiden stabiiliuteen valituissa olosuhteissa. Apuaineiden lisäksi tutkittiin kolmen eri olosuhteen vaikutusta valmisteeseen. Insinöörityö tehtiin yhteistyössä Pharmia Oy:n tuotekehityksen kanssa.
Tutkimuksessa käytettiin viittä eri apuainetta: sorbitolia, mikrokiteistä selluloosaa, dikalsiumfosfaattia, glukoosia ja dekstriiniä. Probiooteiksi valittiin A ja B, sillä kyseisiä probioottikantoja on tutkittu paljon, ja ne ovat laajalti käytössä useissa maitohappobakteerivalmisteissa.
Insinöörityössä valmistettiin kahdeksan jauhemassaa. Jokaisessa massassa oli erilainen apuaine- ja maitohappobakteeriyhdistelmä. Kolmessa massassa käytettiin molempia bakteerikantoja. Massat kapseloitiin käsin kapselilautaa käyttäen. Näytteet sijoitettiin useampaan olosuhteeseen, sillä haluttiin selvittää miten ravintolisien tuotanto- ja säilytysolosuhteet voivat vaikuttaa lopputuotteen stabiiliuteen ja probioottien elävyyteen. Näytteille tehtiin bakteerianalyysi, infrapunakosteusanalyysi, lähi-infrapunaspektroskopia ja vesiaktiivisuusmittaus tutkimuksen alussa, puolessa välissä sekä lopussa.
Tutkimuksen perusteella voidaan havaita, että kosteuspitoisuus näytteissä kasvaa eniten ensimmäisen kuukauden aikana, minkä jälkeen kasvu hidastuu. Bakteerianalyysin perusteella on vaikea todeta, kuinka paljon kosteuspitoisuuden nousu vaikuttaa probioottien elävyyteen, sillä suurimmassa osassa näytteistä bakteerisolujen kuolleisuus oli suurta jo tutkimuksen alussa. Tuloksista voidaan havaita myös, että näytteiden elävyys on korkeampi silloin, kun käytetään kahden probiootin seosta. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella kapselin sisältö pysyy koostumukseltaan stabiilimpana, kun apuaineena käytetään mikrokiteistä selluloosaa tai dikalsiumfosfaattia. NIR-mittausta voisi käyttää probioottivalmisteiden valmistusprosessissa tulevaisuudessa kosteuden seurannassa, sillä liian korkea kosteuspitoisuus voi vaikuttaa bakteerisolujen elävyyteen epäedullisesti.
Tutkimuksessa käytettiin viittä eri apuainetta: sorbitolia, mikrokiteistä selluloosaa, dikalsiumfosfaattia, glukoosia ja dekstriiniä. Probiooteiksi valittiin A ja B, sillä kyseisiä probioottikantoja on tutkittu paljon, ja ne ovat laajalti käytössä useissa maitohappobakteerivalmisteissa.
Insinöörityössä valmistettiin kahdeksan jauhemassaa. Jokaisessa massassa oli erilainen apuaine- ja maitohappobakteeriyhdistelmä. Kolmessa massassa käytettiin molempia bakteerikantoja. Massat kapseloitiin käsin kapselilautaa käyttäen. Näytteet sijoitettiin useampaan olosuhteeseen, sillä haluttiin selvittää miten ravintolisien tuotanto- ja säilytysolosuhteet voivat vaikuttaa lopputuotteen stabiiliuteen ja probioottien elävyyteen. Näytteille tehtiin bakteerianalyysi, infrapunakosteusanalyysi, lähi-infrapunaspektroskopia ja vesiaktiivisuusmittaus tutkimuksen alussa, puolessa välissä sekä lopussa.
Tutkimuksen perusteella voidaan havaita, että kosteuspitoisuus näytteissä kasvaa eniten ensimmäisen kuukauden aikana, minkä jälkeen kasvu hidastuu. Bakteerianalyysin perusteella on vaikea todeta, kuinka paljon kosteuspitoisuuden nousu vaikuttaa probioottien elävyyteen, sillä suurimmassa osassa näytteistä bakteerisolujen kuolleisuus oli suurta jo tutkimuksen alussa. Tuloksista voidaan havaita myös, että näytteiden elävyys on korkeampi silloin, kun käytetään kahden probiootin seosta. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella kapselin sisältö pysyy koostumukseltaan stabiilimpana, kun apuaineena käytetään mikrokiteistä selluloosaa tai dikalsiumfosfaattia. NIR-mittausta voisi käyttää probioottivalmisteiden valmistusprosessissa tulevaisuudessa kosteuden seurannassa, sillä liian korkea kosteuspitoisuus voi vaikuttaa bakteerisolujen elävyyteen epäedullisesti.