Antibioottien merkitys vankomysiiniresistenttien enterokokki -kantojen (VRE) esiintyvyyteen
Koskinen, Johanna; Orava, Anni (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105077627
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105077627
Tiivistelmä
Tämä Oulun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaus tarjoaa uusinta tietoa antibioottien käytön vaikutuksesta vankomysiiniresistenttien enterokokki -kantojen (VRE) esiintyvyyteen. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli esittää usean tutkimusartikkelin tarjoama tieto tiiviissä muodossa suomenkielellä terveydenhuollon ammattilaisille. Tavoitteena oli tutkia, miten antibioottien käyttö vaikuttaa VRE-kantojen esiintyvyyteen.
Vankomysiiniresistentti enterokokki eli VRE on grampositiivinen enterokokkibakteeri, joka on vastustuskykyinen vankomysiini-antibiootille. VRE on moniresistenttisairaalabakteeri eikä sen hoitoon voida käyttää tavallisesti enterokokkien hoitoon soveltuvia antibiootteja. Sairaalapotilaat ovat usein kolonisoituneet VRE:llä, mutta vain harvoilla esiintyy kliinisiä infektioita. Monien mikrobilääkkeiden on todettu edistävän suoliston VRE-kolonisaatiota ja pidentävän sen kestoa.
Tähän kirjallisuuskatsaukseen etsittiin alkuperäisiä tutkimusartikkeleita viidestä eri viitetietokannasta sisäänotto- ja poissulkukriteereiden, sekä suunniteltujen hakutermien avulla. Tuloksia haettiin vuosilta 2015-2021 suomen ja englannin kielillä. Aineisto analysoitiin luokittelemalla tutkimusten ilmaukset ylä- ja alaluokkiin.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että karbapeneemien käyttöä pidettiin VRE-tartunnan riskitekijänä, mutta puolestaan atstreonaami pienensi VRE-tartunnan riskiä. Monilogistisessa regressiomallissa havaittiin yhteys metronidatsolin ja VRE-kolonisaation välillä. Korkean paikallisen vankomysiinin käytön havaittiin pidentävän huomattavasti VRE-kolonisaation kestoa verrattuna matalan paikallisen käytön ryhmään, riippumatta yksilötason vankomysiinin käytöstä tai yksikön VRE-tiheydestä. Vankomysiinille, fluorokinoloneille ja meropeneemille pidempiaikainen altistuminen todettiin riskitekijäksi VRE-bakteremialle. Muiden tutkimuksissa esiintyvien antibioottien merkitys VRE-kantojen lisääntymiseen oli joko vähäinen, niillä ei ollut suurta merkitystä tai vähentävistä vaikutuksista ei kerrottu riittävästi alkuperäistutkimuksissa.
Vankomysiiniresistentti enterokokki eli VRE on grampositiivinen enterokokkibakteeri, joka on vastustuskykyinen vankomysiini-antibiootille. VRE on moniresistenttisairaalabakteeri eikä sen hoitoon voida käyttää tavallisesti enterokokkien hoitoon soveltuvia antibiootteja. Sairaalapotilaat ovat usein kolonisoituneet VRE:llä, mutta vain harvoilla esiintyy kliinisiä infektioita. Monien mikrobilääkkeiden on todettu edistävän suoliston VRE-kolonisaatiota ja pidentävän sen kestoa.
Tähän kirjallisuuskatsaukseen etsittiin alkuperäisiä tutkimusartikkeleita viidestä eri viitetietokannasta sisäänotto- ja poissulkukriteereiden, sekä suunniteltujen hakutermien avulla. Tuloksia haettiin vuosilta 2015-2021 suomen ja englannin kielillä. Aineisto analysoitiin luokittelemalla tutkimusten ilmaukset ylä- ja alaluokkiin.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että karbapeneemien käyttöä pidettiin VRE-tartunnan riskitekijänä, mutta puolestaan atstreonaami pienensi VRE-tartunnan riskiä. Monilogistisessa regressiomallissa havaittiin yhteys metronidatsolin ja VRE-kolonisaation välillä. Korkean paikallisen vankomysiinin käytön havaittiin pidentävän huomattavasti VRE-kolonisaation kestoa verrattuna matalan paikallisen käytön ryhmään, riippumatta yksilötason vankomysiinin käytöstä tai yksikön VRE-tiheydestä. Vankomysiinille, fluorokinoloneille ja meropeneemille pidempiaikainen altistuminen todettiin riskitekijäksi VRE-bakteremialle. Muiden tutkimuksissa esiintyvien antibioottien merkitys VRE-kantojen lisääntymiseen oli joko vähäinen, niillä ei ollut suurta merkitystä tai vähentävistä vaikutuksista ei kerrottu riittävästi alkuperäistutkimuksissa.