Birgitan kalotti : Keskiaikaisen relikvaarion konservointi

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee Turun tuomiokirkon keskiaikaisen Birgitan kalottina tunnetun relikvaarion konservointia. Keskeinen merkitys työssä on esineen dokumentoinnilla ja siihen liittyvällä materiaalitutkimuksella sekä kuntokartoituksella. Relikvaario on valmistettu tekstiilimateriaaleista (silkki, pellava, nokkonen ja puuvilla) ja lisäksi siinä on mm. suolipohjaista metallilankaa ja nahkaa. Haasteita ja eettistä pohdintaa konservointityölle asettivat esineen suhteellisen huono kunto ja edellinen 1920-luvulla tehty dokumentoimaton konservointi, jossa relikvaario sai puolipallomaisen muotonsa. Konservoinnin päätöksentekoprosessiin vaikuttivat myös kalottiin liittyvät monet merkitykset ja arvot sekä asiakkaan toivomus mahdollisimman hienovaraisesta konservoinnista. Käytännön konservointitoimet rajoittuivat pitkälti pintapuhdistamiseen ja vaurioiden tukemiseen sidepistoin tukikankaalle (silkki tai silkkikrepeliini). Lisäksi kalotin muotoa tukemaan valmistettiin buckramista tuki. Edellisen konservoinnin esteettisesti häiritsevät ja kiristävät parsinnat purettiin osittain, mutta relikvaarion kalottimainen muoto säilytettiin. Kalotin pohjakappaleet jätettiin säilytettäviksi erillään. Työ vie osaltaan eteenpäin Turun tuomiokirkon reliikkien tutkimusprojektia ja konservointiratkaisuja voidaan hyödyntää kokoelman muiden tekstiilirelikvaarioiden konservoinnissa.

The thesis is about the conservation of a medieval reliquary known as the cap of Saint Birgitta of Sweden from the Cathedral of Turku. The documentation, material research and condition survey also have great importance in this work. The object is made mostly of textile materials (silk, linen, nettle and cotton) but there also are some membrane metal threads and leather parts. The main challenges were the quite poor condition of the object and the undocumented previous conservation in the 1920s. Ethical consideration was needed when evaluating the current construction and the shape of the object. In the conservation decision-making process many values and meanings of the object affected on the conservation treatment choices. The client hoped for minimal and aesthetically pleased conservation treatments. The main conservation treatments were surface cleaning and supporting the fabrics of the object on support fabrics (silk or silk crepeline) using couching stiches. The new support of buckram was made. The old unpleasant conservation stiches were taken off, but the shape of the reliquary was partly preserved. Both of the bottom fabrics of the object were left to be stored separately. The thesis is part of the ongoing Relic Project. Conservation choices can be adapted in other textile reliquaries in the Turku Cathedral collection.