Kipeimmän surun kääntöpuoli-Voiko oman lapsen kuolemasta koskaan selvitä?

Abstract

Suomessa alle 18-vuotiaana kuolleiden määrä on puolittunut viimeisen 20 vuoden aikana ja nykyisin lapsikuolemat ovat hyvin harvinaisia maassamme. Siitä huolimatta vuonna 2016 kuoli 103 alle vuoden ikäistä lasta, mikä oli seitsemän lasta enemmän kuin edellisenä vuonna.

Pelastustehtäviä työkseen tekevä ensihoito- ja pelastushenkilöstö altistuu työssään usein stressaaville sekä odottamattomille tilanteille. Työuransa aikana moni altistuu traumaattisille kokemuksille, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Joskus ensihoitaja joutuu kohtaamaan kuoleman hyvin henkilökohtaisesti, joskus jopa omaisena.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata yhden terveydenhuollon ammattilaisen, eli opinnäytetyön tekijän, kokemuksia oman lapsen menettämisestä ja siitä seuranneista selviytymisen vaiheista. Tavoitteena oli tuottaa podcast aiheesta ja sitä kautta lisätä tietoisuutta aiheesta sekä antaa työkaluja selviytymiseen kaikille lapsensa menettäneille vanhemmille.

Opinnäytetyön menetelmänä käytin kuvailevaa tapaustutkimusta, sillä tutkimuksen kohteena oli yksi tapaus, josta haluttiin syvällinen ymmärrys. Opinnäytetyön tuloksena nauhoitin ja julkaisin 30 minuutin pituisen podcast-jakson, jossa kerroin kokemuksistani ”minun tarinani”-muodossa. Podcast on kuunneltavissa: https://soundcloud.com/herrareippailija/minun-tarinani-voiko-oman-lapsen-kuolemasta-koskaan-selvita-ensihoitaja-hanna-kemppainen/s-Gzw1dXwm20A Lisäksi työn teoriaosassa on otteita omista kokemuksistani päiväkirjanomaisessa muodossa.

Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa käyttämällä sitä vertaistuen välineenä. Jatkokehitysideana nousi esille tarinan mahdollinen muuttaminen dokumentti- muotoon.