Emolehmillä kannattavuus kasvuun: Sipparilan tilan kehittämissuunnitelma
Piippo, Olavi (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105077772
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105077772
Tiivistelmä
Maatilojen määrä vähenee Suomessa joka vuosi: Suomessa oli noin 46 700 maatalous- ja puutarhayritystä vuonna 2019. Vastaava luku oli noin 47 600 vuonna 2018. Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, Suomessa oli 100 000 maatilaa.
Opinnäytetyössä laadittiin kehittämissuunnitelma 44 hehtaarin kokoiselle tavanomaiselle kasvinviljelytilalle. Tilalle suunniteltiin tuotantosuunnan vaihtamista. Syitä tähän olivat nykyisen tuotannon huono kannattavuus ja tuleva sukupolvenvaihdos. Opinnäytetyössä käsitelty vaihtoehtoinen tuotantosuunta oli emolehmätuotanto. Kehittämissuunnitelmassa pohdittiin käytännön ratkaisuja emolehmätuotannon aloittamiseksi kohdetilalla. Siihen kuuluivat tuotantorakennusten toiminnallinen suunnittelu sekä koneiden ja eläinten hankinnan suunnittelu. Tarvittavien investointien hankintahinnat arvioitiin ja niitä käytettiin laskelmien laadinnassa. Työssä keskityttiin pihvivasikkatuotantoon.
Kehittämissuunnitelma laadittiin 30 emolehmän karjalle niin, että peltoala säilyi ennallaan. Lisäksi laadittiin myös laajennussuunnitelma, jossa emolehmien määrä nousisi 80:een ja peltoala tuplaantuisi vuokramaiden myötä. Laskelmien tekemisessä käytettiin taloussuunnitelmaa ja maksuvalmiuslaskelmaa. Molemmista vaihtoehdoista tehtiin vaihtoehtolaskelmat tavanomaisessa ja luonnonmukaisessa tuotannossa. Laskelmista selvisi, että 30 emolehmän karjalla yrittäjätulo ja kannattavuuskerroin jäisivät vaatimattomiksi. Pienellä karjalla aloittaminen pienentää kuitenkin riskejä, joita liittyy tuotantosuunnan vaihtamiseen. Tämä mahdollistaisi myös tulojen hankkimisen tilan ulkopuolelta. Laajennuslaskelmissa yrittäjätulo oli jo riittävä, mutta kannattavuuskerroin jäi tavoitteesta. Syynä tähän oli työmäärän kasvu korkeaksi. Laajennus olisi kuitenkin lähes välttämätön, jos aiotaan pärjätä pelkästään tilalta tulevilla tuloilla.
Molemmissa kehittämisvaihtoehdoissa saatiin selville, että luonnonmukaisessa tuotannossa saataisiin huomattavasti parempi tulos kuin tavanomaisessa tuotannossa, vaikka työmäärä ja kulut hieman nousevatkin luomutuotannossa. Luomuun siirtyminen ei vaadi kuitenkaan erillisiä investointeja tilalla, joten kiinteät kulut pysyisivät samoina. Kehittämissuunnitelma ja siitä saadut tulokset ovat hyödyllistä tietoa kohdetilalle, kun ryhdytään miettimään, miten tilaa halutaan alkaa kehittää.
Opinnäytetyössä laadittiin kehittämissuunnitelma 44 hehtaarin kokoiselle tavanomaiselle kasvinviljelytilalle. Tilalle suunniteltiin tuotantosuunnan vaihtamista. Syitä tähän olivat nykyisen tuotannon huono kannattavuus ja tuleva sukupolvenvaihdos. Opinnäytetyössä käsitelty vaihtoehtoinen tuotantosuunta oli emolehmätuotanto. Kehittämissuunnitelmassa pohdittiin käytännön ratkaisuja emolehmätuotannon aloittamiseksi kohdetilalla. Siihen kuuluivat tuotantorakennusten toiminnallinen suunnittelu sekä koneiden ja eläinten hankinnan suunnittelu. Tarvittavien investointien hankintahinnat arvioitiin ja niitä käytettiin laskelmien laadinnassa. Työssä keskityttiin pihvivasikkatuotantoon.
Kehittämissuunnitelma laadittiin 30 emolehmän karjalle niin, että peltoala säilyi ennallaan. Lisäksi laadittiin myös laajennussuunnitelma, jossa emolehmien määrä nousisi 80:een ja peltoala tuplaantuisi vuokramaiden myötä. Laskelmien tekemisessä käytettiin taloussuunnitelmaa ja maksuvalmiuslaskelmaa. Molemmista vaihtoehdoista tehtiin vaihtoehtolaskelmat tavanomaisessa ja luonnonmukaisessa tuotannossa. Laskelmista selvisi, että 30 emolehmän karjalla yrittäjätulo ja kannattavuuskerroin jäisivät vaatimattomiksi. Pienellä karjalla aloittaminen pienentää kuitenkin riskejä, joita liittyy tuotantosuunnan vaihtamiseen. Tämä mahdollistaisi myös tulojen hankkimisen tilan ulkopuolelta. Laajennuslaskelmissa yrittäjätulo oli jo riittävä, mutta kannattavuuskerroin jäi tavoitteesta. Syynä tähän oli työmäärän kasvu korkeaksi. Laajennus olisi kuitenkin lähes välttämätön, jos aiotaan pärjätä pelkästään tilalta tulevilla tuloilla.
Molemmissa kehittämisvaihtoehdoissa saatiin selville, että luonnonmukaisessa tuotannossa saataisiin huomattavasti parempi tulos kuin tavanomaisessa tuotannossa, vaikka työmäärä ja kulut hieman nousevatkin luomutuotannossa. Luomuun siirtyminen ei vaadi kuitenkaan erillisiä investointeja tilalla, joten kiinteät kulut pysyisivät samoina. Kehittämissuunnitelma ja siitä saadut tulokset ovat hyödyllistä tietoa kohdetilalle, kun ryhdytään miettimään, miten tilaa halutaan alkaa kehittää.