Miten yksin asuvien nuorten tietotyöläisten etätyöapatiaa voidaan ehkäistä? : Vinkkejä etätyöapatian ehkäisyyn
Kullas, Meri (2021)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105107906
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105107906
Tiivistelmä
Opinnäytetyö keskittyy käsittelemään etätyöapatiaa, vinkkejä sen ehkäisyyn ja kertomaan etätyöapatian riskiryhmään kuuluvien henkilöiden kokemuksia etätyöstä poikkeusaikana. Etätyöapatia tunneilmiönä on suuressa nousussa, etenkin yksinasuvien ja nuorten työntekijöiden keskuudessa, koronapandemian takia.
Työn tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että yksin asuvat nuoret työntekijät ovat alttiimpia kärsimään etätyöapatian oireista kuin muut ryhmät, ja mitä yksilö ja työyhteisö voivat etätyöapatian ehkäisyn eteen tehdä. Tavoitteena on löytää apukeinoja etätyöapatiaa kärsiville ja ehdottaa vinkkejä sen ehkäisyyn.
Työ koostuu teoreettisesta osuudesta ja laadullisesta tutkimusosuudesta. Aineisto kerättiin kolmelta etätyöapatian riskiryhmään kuuluvalta henkilöltä teemahaastattelun avulla.
Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että yksilö voi pyrkiä tunnistamaan oireensa, mutta pandemian aikana on enemmän ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä yksilö voi tehdä asialle. Osa yksilön keinoista vaikuttaa on poikkeustilanteen vuoksi yksilön ulottumattomissa.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lisäämään tietoisuutta etätyöapatian ehkäisyn tärkeydestä ja sen oireista, jotka ulkopuolinen havainnoija saattaa tunnistaa helpommin kuin yksilö itse. Hyödyllisenä jatkotutkimuksen aiheena olisi tutkia laajemmin yksinasuvia etätyöntekijöitä, mahdollisesti kaiken ikäisiä. Lisäksi voisi tutkia ihmisiä, jotka oikeasti tunnistavat itsessään etätyöapatian oireita, esim. opiskelijoiden keskuudessa.
Työn tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että yksin asuvat nuoret työntekijät ovat alttiimpia kärsimään etätyöapatian oireista kuin muut ryhmät, ja mitä yksilö ja työyhteisö voivat etätyöapatian ehkäisyn eteen tehdä. Tavoitteena on löytää apukeinoja etätyöapatiaa kärsiville ja ehdottaa vinkkejä sen ehkäisyyn.
Työ koostuu teoreettisesta osuudesta ja laadullisesta tutkimusosuudesta. Aineisto kerättiin kolmelta etätyöapatian riskiryhmään kuuluvalta henkilöltä teemahaastattelun avulla.
Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että yksilö voi pyrkiä tunnistamaan oireensa, mutta pandemian aikana on enemmän ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä yksilö voi tehdä asialle. Osa yksilön keinoista vaikuttaa on poikkeustilanteen vuoksi yksilön ulottumattomissa.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lisäämään tietoisuutta etätyöapatian ehkäisyn tärkeydestä ja sen oireista, jotka ulkopuolinen havainnoija saattaa tunnistaa helpommin kuin yksilö itse. Hyödyllisenä jatkotutkimuksen aiheena olisi tutkia laajemmin yksinasuvia etätyöntekijöitä, mahdollisesti kaiken ikäisiä. Lisäksi voisi tutkia ihmisiä, jotka oikeasti tunnistavat itsessään etätyöapatian oireita, esim. opiskelijoiden keskuudessa.