Tehohoitopotilaan fysioterapia: Fysioterapeuttiset menetelmät hengityslaitehoidosta vieroittamisen tukena
Jokinen, Marianne; Venäläinen, Henna (2021)
Jokinen, Marianne
Venäläinen, Henna
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118279
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118279
Tiivistelmä
Teho-osastoilla hoidetaan kriittisesti sairaita potilaita. Yleinen syy tehohoidolle on vakavista sairauksista ja tiloista aiheutuva hengitysvajaus, jota hoidetaan usein hengityslaiteella. Nopea vieroittaminen hengityslaitteesta on kuitenkin tärkeää, sillä hoidon pitkittyminen altistaa potilaan hengityslaitehoitoon liittyville komplikaatioille. Tehohoidossa fysioterapeuttiset menetelmät ovat osa potilaan moniammatillista hoitoa ja kuntoutusta, joilla pyritään muun muassa säilyttämään potilaan toimintakyky, ennaltaehkäisemään tehohoitoon liittyviä komplikaatioita ja lyhentämään hoitopäiviä sekä parantamaan hoidon jälkeistä elämänlaatua.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen elementtejä mukaillen selvittää, mitä fysioterapeuttisia menetelmiä käytetään hengityslaitehoidosta vieroittamisen tukena. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää menetelmien käyttö silloin, kun hengityslaitehoito on pitkittynyt. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Jorvin sairaalan fysioterapian osasto. Opinnäytetyön tavoitteena oli koota uusimpaan tutkimukseen pohjautuvaa tietoa osaston toiminnan kehittämiseen. Lisäksi tiedosta hyötyvät muut ammattilaiset. Kirjallisuushaku suoritettiin marraskuussa 2020 PubMed- ja Cinahl- tietokantoihin. Kirjallisuushaun myötä opinnäytetyöhön valittiin yhteensä 13 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka käsittelevät fysioterapeuttisten menetelmien vaikutuksia hengityslaitehoidosta vieroittamisessa.
Tuloksista ilmeni, että varhaisella mobilisaatiolla on mahdollista lyhentää hengityslaitehoidon kestoa. Yhä parempia tuloksia saadaan potilaan toiminnalliseen tasoon perustuvalla harjoittelun annostelulla. Sisäänhengityslihasten harjoittelulla voitaneen lyhentää vieroituksen kestoa, mutta tuloksissa on ristiriitaisuutta. Toiminnallinen sähköstimulaatio sen sijaan voi olla hyvä vaihtoehto potilaille, jotka ovat liian heikkokuntoisia osallistumaan harjoitteluun. Puristusvoimamittauksilla todettiin olevan yhteys vieroituksen lopputuloksen ennustamisessa.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että tutkimukset eri menetelmistä hengityslaitehoidosta vieroittamisessa ovat keskittyneet harjoittelun intensiteetin ja frekvenssin tarkasteluun. Harjoittelun annostelulla vaikuttaisikin olevan merkitystä hengityslaitehoidosta vieroittamisessa. Myös akuutisti sairaiden tehohoitopotilaiden ja pitkittynyttä hengityslaitehoitoa saavien potilaiden fysioterapian tulisi olla erilaista. Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä selvittää fysioterapeuttisten menetelmien käytön yhteneväisyyksiä ja erovaisuuksia Suomen teho-osastoilla sekä koostaa tutkittua tietoa kirjallisten työohjeiden muotoon fysioterapian yhtenäistämiseksi.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen elementtejä mukaillen selvittää, mitä fysioterapeuttisia menetelmiä käytetään hengityslaitehoidosta vieroittamisen tukena. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää menetelmien käyttö silloin, kun hengityslaitehoito on pitkittynyt. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Jorvin sairaalan fysioterapian osasto. Opinnäytetyön tavoitteena oli koota uusimpaan tutkimukseen pohjautuvaa tietoa osaston toiminnan kehittämiseen. Lisäksi tiedosta hyötyvät muut ammattilaiset. Kirjallisuushaku suoritettiin marraskuussa 2020 PubMed- ja Cinahl- tietokantoihin. Kirjallisuushaun myötä opinnäytetyöhön valittiin yhteensä 13 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka käsittelevät fysioterapeuttisten menetelmien vaikutuksia hengityslaitehoidosta vieroittamisessa.
Tuloksista ilmeni, että varhaisella mobilisaatiolla on mahdollista lyhentää hengityslaitehoidon kestoa. Yhä parempia tuloksia saadaan potilaan toiminnalliseen tasoon perustuvalla harjoittelun annostelulla. Sisäänhengityslihasten harjoittelulla voitaneen lyhentää vieroituksen kestoa, mutta tuloksissa on ristiriitaisuutta. Toiminnallinen sähköstimulaatio sen sijaan voi olla hyvä vaihtoehto potilaille, jotka ovat liian heikkokuntoisia osallistumaan harjoitteluun. Puristusvoimamittauksilla todettiin olevan yhteys vieroituksen lopputuloksen ennustamisessa.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että tutkimukset eri menetelmistä hengityslaitehoidosta vieroittamisessa ovat keskittyneet harjoittelun intensiteetin ja frekvenssin tarkasteluun. Harjoittelun annostelulla vaikuttaisikin olevan merkitystä hengityslaitehoidosta vieroittamisessa. Myös akuutisti sairaiden tehohoitopotilaiden ja pitkittynyttä hengityslaitehoitoa saavien potilaiden fysioterapian tulisi olla erilaista. Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä selvittää fysioterapeuttisten menetelmien käytön yhteneväisyyksiä ja erovaisuuksia Suomen teho-osastoilla sekä koostaa tutkittua tietoa kirjallisten työohjeiden muotoon fysioterapian yhtenäistämiseksi.