Turvesuot karjatilan rehuntuotantoon
Oinonen, Janne (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105138572
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105138572
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, Suomessa oli 100 000 maatilaa. Vuonna 2019 maatilojen määrä oli 46 700, joka on yli puolet vähemmän kuin 24 vuotta sitten. Tuotanto määrät ovat kuitenkin pysyneet samoina, tilojen keskikokojen ansiosta.
Suomessa maata viljellään suurimmaksi osaksi karjanrehun tuotantoa varten. Merkittävä osa viljelyalasta on pelloksi raivattuja tai turpeen tuotannosta poistuneita soita. Maatalouden päästöt ovat joutuneet tarkastelun kohteeksi kiihtyvän ilmastokeskustelun vaikutuksesta ja samalla on havahduttu soiden ilmastoa kuormittavaan vaikutukseen. Eloperäisten maiden viljely onkin ollut kuuma poliittinen puheenaihe viime vuosina. Maanvilje-lyssä on alkanut siirtyminen kohti ympäristöystävällisempää maataloutta ja hiiliviljelyä.
Opinnäytetyössä paneuduttiin Honkavaaran tilan kotoisten rehujen tuotantoon turpeen tuotannosta poistuneilla turvesoilla. Työssä laskettiin tuotantokustannuslaskelmaa apuna käyttäen suon hyvään kasvukuntoon saatta-mista ja pohditaan eri viljelyteknisiä menetelmiä. Työssä selvitettiin myös niitä logistisia haasteita, joita suon etäinen sijainti tilakeskuksesta aiheuttaa.
Tuotantokustannuslaskelmassa laskettiin kolme eri vaihtoehtoa säilörehun tuotantoon suolla. Nykyinen kor-juumenetelmä laskettiin pohjaksi, jossa satotaso on 4 500 kiloa hehtaarilta ja sato korjataan pyöröpaaliin. Nykyisellään suolle ei ole pitkän matkan takia ajettu karjanlantaa. Nykyinen tuotantotapa tuotti voittoa 80 € kyseiseltä lohkolta.
Toisessa vaihtoehdossa suon satotasoa nostettiin 9 000 kiloon hehtaarilta kalkituksella ja lannoituksella. Kar-janlietettä suolle siirrettiin rekalla siirtokonttiin urakointipalveluna. Lietteen levitys tehtiin tilan omalla sijoitta-valla lietevaunulla. Sato korjattiin entiseen tapaan pyöräpaaliin. Sadon korjuun ja kuljetuksesta johtuvien kus-tannusten takia tuotannosta koitui tappiota 84 € lohkolta.
Kolmannessa vaihtoehdossa tehtiin sama sadon lisäys mutta korjuu menetelmä ja sadonkuljetus muutettiin.
Sadonkorjuu toteutettiin ajosilppuriketjulla niin, että sato kuljetettiin suolta pellonlaitaan traktoreilla, josta se lastattiin kaivinkoneella tai pyöräkoneella hakerekan kyytiin. Näin säilörehulohkolta saatiin voittoa 60 €.
Laskelman pohjalta Honkavaaran tilan sai käsityksen, miten toimintaa kannattaa jatkossa kehittää, jotta soita voidaan parhaiten hyödyntää karjanrehuntuotannossa. Samalla varmistui, että soiden viljely etäisestä sijain-nista huolimatta on järkevää ja tehdylle työlle saadaan myös katetta. Soita pystytään hyödyntämään tulevai-suudessakin ympäristöystävällisesti maatalouden käyttöön.
Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, Suomessa oli 100 000 maatilaa. Vuonna 2019 maatilojen määrä oli 46 700, joka on yli puolet vähemmän kuin 24 vuotta sitten. Tuotanto määrät ovat kuitenkin pysyneet samoina, tilojen keskikokojen ansiosta.
Suomessa maata viljellään suurimmaksi osaksi karjanrehun tuotantoa varten. Merkittävä osa viljelyalasta on pelloksi raivattuja tai turpeen tuotannosta poistuneita soita. Maatalouden päästöt ovat joutuneet tarkastelun kohteeksi kiihtyvän ilmastokeskustelun vaikutuksesta ja samalla on havahduttu soiden ilmastoa kuormittavaan vaikutukseen. Eloperäisten maiden viljely onkin ollut kuuma poliittinen puheenaihe viime vuosina. Maanvilje-lyssä on alkanut siirtyminen kohti ympäristöystävällisempää maataloutta ja hiiliviljelyä.
Opinnäytetyössä paneuduttiin Honkavaaran tilan kotoisten rehujen tuotantoon turpeen tuotannosta poistuneilla turvesoilla. Työssä laskettiin tuotantokustannuslaskelmaa apuna käyttäen suon hyvään kasvukuntoon saatta-mista ja pohditaan eri viljelyteknisiä menetelmiä. Työssä selvitettiin myös niitä logistisia haasteita, joita suon etäinen sijainti tilakeskuksesta aiheuttaa.
Tuotantokustannuslaskelmassa laskettiin kolme eri vaihtoehtoa säilörehun tuotantoon suolla. Nykyinen kor-juumenetelmä laskettiin pohjaksi, jossa satotaso on 4 500 kiloa hehtaarilta ja sato korjataan pyöröpaaliin. Nykyisellään suolle ei ole pitkän matkan takia ajettu karjanlantaa. Nykyinen tuotantotapa tuotti voittoa 80 € kyseiseltä lohkolta.
Toisessa vaihtoehdossa suon satotasoa nostettiin 9 000 kiloon hehtaarilta kalkituksella ja lannoituksella. Kar-janlietettä suolle siirrettiin rekalla siirtokonttiin urakointipalveluna. Lietteen levitys tehtiin tilan omalla sijoitta-valla lietevaunulla. Sato korjattiin entiseen tapaan pyöräpaaliin. Sadon korjuun ja kuljetuksesta johtuvien kus-tannusten takia tuotannosta koitui tappiota 84 € lohkolta.
Kolmannessa vaihtoehdossa tehtiin sama sadon lisäys mutta korjuu menetelmä ja sadonkuljetus muutettiin.
Sadonkorjuu toteutettiin ajosilppuriketjulla niin, että sato kuljetettiin suolta pellonlaitaan traktoreilla, josta se lastattiin kaivinkoneella tai pyöräkoneella hakerekan kyytiin. Näin säilörehulohkolta saatiin voittoa 60 €.
Laskelman pohjalta Honkavaaran tilan sai käsityksen, miten toimintaa kannattaa jatkossa kehittää, jotta soita voidaan parhaiten hyödyntää karjanrehuntuotannossa. Samalla varmistui, että soiden viljely etäisestä sijain-nista huolimatta on järkevää ja tehdylle työlle saadaan myös katetta. Soita pystytään hyödyntämään tulevai-suudessakin ympäristöystävällisesti maatalouden käyttöön.