Taipuuko laulusarja näyttämölle? : Robert Schumann Frauenliebe und Leben op. 42

Abstract

Opinnäytetyöni käsittelee laulusarjan näyttämöllistämistä ja roolityöskentelyä. Työstettävä teos oli Robert Schumannin Frauenliebe und Leben op. 42, joka on sävelletty vuonna 1840. Teoksen runot on kirjoittanut Adelbert von Chamisso.

Työssäni käsittelen roolin rakentamista, naiskuvaa ja sellaisen teoksen näyttämölle viemistä, jota ei alun perin ole sävelletty siihen tarkoitukseen. Halusin löytää tapoja vapauttaa tulkintaa ja laulamista näyttelijäntyön kautta. Olen itse kokenut laulamisen flyygelin mutkasta hiukan kahlitsevaksi tulkintani kannalta ja siksi minua kiinnostaa näyttelijäntyön ja laulamisen yhdistäminen ja näyttelijäntyön nostaminen keskeiseksi osaksi esitystä. Mielestäni laulamiseen kuuluu näytteleminen aina jollakin tasolla, sillä kappaleiden tulkitseminen vaatii aina johonkin rooliin asettumista. Oopperoissa ja lauletussa klassisessa musiikissa on monesti vanhanaikainen naiskuva. Mielestäni on tarpeellista löytää tapoja, joilla tulkinnan kautta muuttaa kuvastoa, vaikka teksti ei muutu.

Työni perustana käytin useampaa näyttelijäntyön kirjaa sekä oopperalaulajille tarkoitettua kirjallisuutta. Lisäksi minulla oli käytössä naiskuvaan ja representaatioon liittyviä tutkimuksia ja artikkeleita. Prosessin aikana minulle kerääntyi äänitallenne lähes jokaisista harjoituksista pianistin kanssa, muistiinpanoja ja työskentelypäiväkirja sekä lopullinen versio teoksesta.

Koska koronatilanne jatkui, en päässyt esittämään teosta yleisölle, vaan siitä tehtiin tallenne. Onnistuin luomaan yhtenäisen tarinan laulusarjan ympärille ja nostamaan näyttelijäntyön osuutta. Laulusarja oli siis mahdollista viedä näyttämölle ja sen ympärille oli mahdollista lavastuksen, rekvisiitan ja näyttelijäntyön kautta saada tarina ja kuljetus. Onnistuin löytämään vapautta kuunnella intuitiotani lavalla sekä pystyin keskittymään tarinaan. Kuvaustekniikan takia jouduimme välillä keskeyttämään taltioinnin. Tästä syystä en saanut täysin vastausta siihen onko mahdollista uppoutua näyttelemiseen ilman, että palautuu siitä tähän hetkeen ja muuhun ympärillä tapahtuvaan. Koen kuitenkin, että pystyin unohtamaan laulutekniikan.