Nuoren rikoksentekijän rikosprosessin lainsäädännölliset erityispiirteet

Abstract

Nuorten erityiskohtelu on läsnä rikosprosessin kaikissa vaiheissa aina esitutkinnasta rangaistuksen täytäntöönpanoon saakka. Aikuisille säädetyt rangaistukset aiheuttavat sellaisenaan haitallisia vaikutuksia lapsille ja nuorille. Nuoria rikoksentekijöitä koskevan erityisen lainsäädännön olemassaolosta ollaan usein tietoisia, mutta siitä ei ole välttämättä saatu kokonaiskuvaa koko rikosprosessin osalta.

Opinnäytetyössä tutkittiin nuorten rikoksentekijöiden rikosprosessin lainsäädännöllisiä erityispiirteitä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitä erityisiä lainsäädännöllisiä, erityisesti rikoksentekijän iästä johtuvia seikkoja tulee ottaa huomioon nuoren rikoksentekijän rikosprosessin aikana sekä rikosseuraamusta määrättäessä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten lainsäädäntö määrittelee nuoren rikoksentekijän ja mihin seuraamuksiin nuori rikoksentekijä voidaan tuomita. Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisena eli lainopillisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistona käytettiin pääasiassa ajantasaista lainsäädäntöä, lain esitöitä ja oikeuskirjallisuutta.

Tutkimuksen tulosten perusteella rikoksentekijän rikosprosessin keskeisimmiksi lainsäädännöllisiksi erityispiirteiksi voidaan tulkita kiireellisyys, nuoren tilanteen selvittäminen, nuoren laaja tiedottaminen, lievennetyn rangaistusasteikon käyttö sekä sosiaalitoimen ja alaikäisen nuoren huoltajan, edunvalvojan tai muun laillisen edustajan läsnäolo, tiedottaminen ja kuuleminen rikosprosessin kaikissa eri vaiheissa. Nuoren rikosprosessissa tulee myös useassa vaiheessa huomioida painavien syiden vaatimus sekä nuoren iästä ja kehitysvaiheesta johtuvat tarpeet. Lapsen etu on prosessin ohjaavana tekijänä alusta loppuun saakka.