Modulaarisen kehikkorakenteen hyödyntäminen asuinkerrostalon suunnittelussa
Ek, Antti (2021)
Ek, Antti
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052410659
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052410659
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan puurakenteisen pilari-palkkikehikon käyttöä asuinkerrostalon suunnittelussa. Työssä tutustutaan modulaarisen rakentamisen historiaan ja siihen vaikuttaneiden mittasuhdejärjestelmien taustoja sekä referenssikohteiden kautta mahdollisuuksia jalostaa ideaa nykypäivän rakentamistapoihin, -materiaaleihin ja rakennusmääräyksiin.
Tavoitteena on tutkia mahdollisuuksia laajentaa asuntosuunnittelun näkökenttää totuttujen kerrostalotyyppien ja rakentamistapojen ulkopuolelle. Pääpainoalueena on asuntojen yksilöllisyys, avoimuus ja valoisuus, asuntojen muunneltavuus sekä puurakentamisen lisääminen betonirakentamisen rinnalle.
Työn tuloksena syntyy tutkielma aiheen ympäriltä, jossa käydään läpi aiheen taustat, mahdollisuudet, rajoitukset sekä haasteet. Työn lopputuotteena syntyy teoriamalli avoimeen modulaariseen puukehikkorakenteiseen asuinkerrostaloon.
Tulevaisuudessa tarvitaan erilaisia muunneltavia asuintiloja ja asumisen tapoja, tämä voisi olla yksi sovellus jota hyödyntää ja tutkia syvällisemmin. Esivalmistettujen määrämittaisten rakennusosien käyttö tuo kustannustehokkuutta ja systemaattisen moduulijärjestelmän kokonaisvaltainen käyttö eri rakennusosien yhteen sitovana voimana voi tuottaa harmonista, järkevää, toistettavaa arkkitehtuuria. Toisaalta valmiin moduuliverkon ja asuntotyyppien varaan suunniteltava kokonaisuus voi helpottaa suunnittelua, mutta se voi myös rajoittaa työtä liikaa, joten suunnittelijalle on jätettävä joustovaraa ja mahdollisuus tuoda omaa kädenjälkeä, yksilöllisyyttä ja muunneltavuutta kokonaisuuteen. Suuremmassa mittakaavassa pilari-palkkikehikon käyttö voisi aiheuttaa rikkonaista kaupunkikuvaa, jopa häiritsevän poikkeavaa ympäristöönsä nähden. Tämän taas voidaan nähdä aiheuttavan haasteita myös kaavoituksellisesta ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.
Työssä esitetystä teoriamallista on tuskin järkevää toteuttaa kokonaisvaltaista kaupunkia tai suuremman mittakaavan megastruktuuria. Historiaan perustuen vastaavat hankkeet ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa ja jääneet aikansa utopioiksi. Pienemmässä mittakaavassa esitetty teoriamalli voisi kuitenkin toimia ja tuoda tavoiteltuja uudenlaisia asumisen tapoja sekä mielenkiintoisen kuriositeetin tämän ajan hetken ihanteista kaupunkikuvaamme.
Tavoitteena on tutkia mahdollisuuksia laajentaa asuntosuunnittelun näkökenttää totuttujen kerrostalotyyppien ja rakentamistapojen ulkopuolelle. Pääpainoalueena on asuntojen yksilöllisyys, avoimuus ja valoisuus, asuntojen muunneltavuus sekä puurakentamisen lisääminen betonirakentamisen rinnalle.
Työn tuloksena syntyy tutkielma aiheen ympäriltä, jossa käydään läpi aiheen taustat, mahdollisuudet, rajoitukset sekä haasteet. Työn lopputuotteena syntyy teoriamalli avoimeen modulaariseen puukehikkorakenteiseen asuinkerrostaloon.
Tulevaisuudessa tarvitaan erilaisia muunneltavia asuintiloja ja asumisen tapoja, tämä voisi olla yksi sovellus jota hyödyntää ja tutkia syvällisemmin. Esivalmistettujen määrämittaisten rakennusosien käyttö tuo kustannustehokkuutta ja systemaattisen moduulijärjestelmän kokonaisvaltainen käyttö eri rakennusosien yhteen sitovana voimana voi tuottaa harmonista, järkevää, toistettavaa arkkitehtuuria. Toisaalta valmiin moduuliverkon ja asuntotyyppien varaan suunniteltava kokonaisuus voi helpottaa suunnittelua, mutta se voi myös rajoittaa työtä liikaa, joten suunnittelijalle on jätettävä joustovaraa ja mahdollisuus tuoda omaa kädenjälkeä, yksilöllisyyttä ja muunneltavuutta kokonaisuuteen. Suuremmassa mittakaavassa pilari-palkkikehikon käyttö voisi aiheuttaa rikkonaista kaupunkikuvaa, jopa häiritsevän poikkeavaa ympäristöönsä nähden. Tämän taas voidaan nähdä aiheuttavan haasteita myös kaavoituksellisesta ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.
Työssä esitetystä teoriamallista on tuskin järkevää toteuttaa kokonaisvaltaista kaupunkia tai suuremman mittakaavan megastruktuuria. Historiaan perustuen vastaavat hankkeet ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa ja jääneet aikansa utopioiksi. Pienemmässä mittakaavassa esitetty teoriamalli voisi kuitenkin toimia ja tuoda tavoiteltuja uudenlaisia asumisen tapoja sekä mielenkiintoisen kuriositeetin tämän ajan hetken ihanteista kaupunkikuvaamme.