Isien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta päivähoidossa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia isien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta päivähoidossa. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, mitä isät tietävät kasvatuskumppanuudesta ja miten he kokevat asemansa kasvatuskumppanina verrattuna äitiin ja päivähoidon henkilökuntaan. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, millaisia toiveita isillä on kasvatuskumppanuutta kohtaan ja onko päivähoidon ja isien välisessä kasvatuskumppanuudessa kehittämiskohtia. Lisäksi haluttiin saada selville millaista toimintaa ja tukea isät kaipaisivat päivähoidon puolelta. Teoreettinen viitekehys rakentui päivähoidosta, kasvatuskumppanuudesta, vanhemmuudesta sekä isyydestä ja isyyden roolista. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti eli laadullisesti, ja tarkoituksena oli antaa vastaajille mahdollisuus kertoa vapaasti mielipiteistään ja kokemuksistaan. Tutkimus toteutettiin erään vaasalaisen päiväkodin isille laaditun avoimen kyselylomakkeen avulla. Isien vähäisen vastausprosentin vuoksi lisämateriaalin keräämiseksi järjestettiin haastattelu saman päiväkodin lastentarhaopettajille siitä, millaisina kasvatuskumppaneina he näkevät lasten isät. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Saatujen tulosten mukaan näyttäisi siltä, etteivät vastaajat olleet tietoisia päiväkodissa toteutettavasta kasvatuskumppanuudesta ja sen sisällöstä. Äidit vaikuttaisivat olevan isiä aktiivisempia kasvatuskumppaneita, mutta silti isät kokevat päivä-hoidon henkilökunnan kohtelevan heitä tasavertaisesti äidin kanssa. Kehittämiskohteeksi kasvatuskumppanuudelle esitettiin toive hoito- ja kasvatussuunnitelma-keskustelun suuntaamisesta enemmän myös isille. Isät toivoivat toimintaa mm. isänpäiväkahvittelujen ja erilaisten toimintapäivien merkeissä, mutta isä-ryhmille ei koettu tarvetta. Lastentarhanopettajat kokivat isien aktiivisuuden vähäiseksi ja toivoivat siihen muutosta. Koska asiat hoituvat myös äidin kautta, muutosta ei koeta välttämättömäksi. Lastentarhanopettajat kokivat, että halun aktiivisuuteen täytyy lähteä isästä itsestään.

The purpose of this bachelor's thesis was to study fathers’ experiences of educational partnership in daycare. The aim was to find out what fathers know about educational partnership and how they experience their role as an educational partner compared to the mother and daycare personnel. A further purpose was to study, what sort of wishes fathers have concerning educational partnership, if there are any development needs in the educational partnership as well as what kind of activity and assistance fathers wish to receive from daycare. The theoretical background of this thesis consists of daycare, educational partnership, parenthood, fatherhood and the role of fatherhood. The study was qualitative. The purpose was to give the respondents the possibility to openly tell about their opinions and experiences. The research was carried out with a questionnaire with open-ended questions to fathers of one daycare centre in Vaasa. Due to the low response rate from the fathers’ side, an interview to collect additional material was arranged for kindergarten teachers of the daycare center in question. The inerview dealt with how kindergarten teachers see fathers as educational companions. The answers were analyzed using material-oriented content analysis method. According to results it appears that the respondents were not aware of the educational partnership that was used in the daycare, nor the contents of it. Mothers seem to be more active educational partners than fathers; however fathers do feel like both parents are treated equally by the daycare personnel. A development suggestion was made to focus more also on fathers when making the care and education plan and during discussions between the parents and the personnel. Fathers hoped for activity, like fathers’ day coffeetimes or various action days but did not consider any particular father groups to be necessary. The kindergarten teachers found fathers’ activity low and hoped for a change. Matters can however be handled through the mother, so there was no need for a change. Kindergarten teachers felt that the desire for activity has to come from the father himself.