Sydäninfarktipotilaan omaisen sosiaalinen tukeminen : sydäninfarktin jälkeen

Abstract

Sydäninfarktiin sairastuminen on kriisi koko perheelle, joka muuttaa sen elämän. Omaisen ottaminen mukaan potilaan hoitoon on ensiarvoisen tärkeää. Sosiaalisen tuen antaminen ja ohjaus on olennainen osa hoitajien ammatillista toimintaa sekä tärkeä osa potilaiden hoitoa. Onnistuneella konaisvaltaisella sosiaalisella tuella on vaikutusta potilaiden ja omaisten jaksamiseen, toipumiseen ja kuntoutukseen. Työikäisten potilaiden toipumisella taas on selkeä merkitys kansantalouteen. Lyhyet hoitoajat ja osin puutteelliset ohjausresurssit asettavat haasteita tuen ja ohjauksen toteuttamiselle. Opinnäytetyömme on osana työikäisen sydänpotilaan ja hänen perheensä sekä hoidonantajien ohjaaminen hanketta. Hankkeen päätavoitteena on kehittää sydänpotilaan sekä hänen läheistensä saamaa ohjausta sekä hoitohenkilökunnan ohjauskäytäntöjä ja - menetelmiä. Vuorovaikutustilanteissa ohjattava ja hoitaja voivat oppia paljon toisiltaan ja myös omasta itsestään. Hoitajan on arvioitava ohjattavan kyky omaksua asioita ja sen perusteella on valittava tapa, jolla viestiä hänen kanssaan. Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla millaista sosiaalista tukea omaiset ovat saaneet ja millaista tukea omaiset toivovat saavansa. Kirjallisuuskatsauksen aineisto on koottu tammi-lokakuu 2009 välisenä aikana. Määrittelimme etukäteen valinta ja poissulkukriteerit, joiden perusteella valitsimme kirjallisuuskatsaukseen soveltuvat aineistot. Tullakseen valituksi, aineiston piti käsitellä sydäninfarktipotilaan omaisen sosiaalista tukemista ja ohjausta. Kirjallisuuskatsauksen aineistona on kaksikymmentäkaksi eri tutkimusta, joista viisi on englanninkielistä ja loput seitsemäntoista suomenkielistä. Aineisto ajoittuu vuosille 1996 - 2009. Analysoiduissa aineistoissa pyrittiin saamaan vastaus asettamiimme tutkimuskysymyksiin. Sosiaalisen tuen eri muodoista omaisille annettiin eniten tiedollista tukea, itse sairaudesta, hoidosta ja toimenpiteistä. Eniten tietoa sai sairaalassa olon aikana. Erityisesti tutkimuksissa nousi suuri emotionaalisen tuen tarve. Tulosten perusteella omaiset saivat vähiten emotionaalista tukea, jota he kuitenkin odottivat saavansa eniten. Kotihoito-ohjeet ja puhelinneuvonta koettiin puutteellisiksi. Vertaistukeen ja kuntoutuspalveluihin koettiin, että omaisia ohjattiin liian vähän. Myös video- ja ryhmäohjausta oli annettu jonkin verran. Sisällöltään omaisten tuki ja ohjaus on hyvin samansisältöistä kuin potilaillekin annettu.

Patient guidance is an integral part of nurses` professional activities and an important part of patientcare. Successful patient guidance has a great effect on the coping of the patients and their next-of-kin and, particularly, on the recovery of the patients. The Recovery of the patient of working-age has a clear impact on the national economy. Short caring times together with partly insufficient patient guidance resources set challenges to the realization of patient guidance. In interactive situations, the one who is guided and the nurse may learn a great deal, not only from each other but also about themselves. The nurse has to assess how the person who is being guided can absorb new information and, then, choose the way in which to communicate whit him / her. Our final project dealt with the patient guidance of the next-of-kin of a working-aged heart attack patient as well as what kind of patient guidance they received and what kind of patient guidance they would like to have. We also dealt with the proposals of the next-of-kin concerning the contents and timing of patient guidance. The purpose of our final project was to clarify, on the basis of a literature survey, the support and patient guidance of the next-of-kin of the patient who had suffered and heart attack. The material of the literature survey was collected between January and October 2009. The material dealt with the support and patient guidance given to the next-of-kin of a patient of working-age after a heart attack. The material of the literature survey consisted of sixteen studies, four of which were in English and the rest in Finnish. The material was published between 1996 and 2009. Based on the results of the studies, one can conclude that most of the patient guidance was given during the stay in hospital. Another thing that emerged was that the information the next-of-kin got mainly concerned the care and treatment of the illness. The instructions concerning home care were considered fairly general. Patient guidance had mostly been given orally and in writing. Also video and group guidance had been given to some extent. The contents of the guidance given to the next-of-kin were similar to the contents of the guidance given to the patients.