Metsien hiilitaseet : hiilipäästöluokituksen käyttö metsäsuunnittelussa ojitetuilla soilla
Ojamaa, Mikko (2021)
Ojamaa, Mikko
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052611560
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052611560
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Metsähallituksen ja Luonnonvara-keskuksen yhteisprojektissa tuotetun hiilipäästölaskennan aineiston käytettävyyttä ja sen luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Päästölaskenta oli tehty valtion monikäyttömetsien turvemaille Pudasjärven pilottialueelle. Selvitys toteutettiin vertailututkimuksen otteella. Hiilipäästölaskennassa käytettyä paikkatietoaineistoa verrattiin maastomittauksista kerättyyn aineistoon. Tutkimuksessa myös testattiin päästöluokituksen käyttöä metsäsuunnittelussa sekä simuloitiin kolmen esimerkkikohteen hakkuun jälkeisen hiilivaraston ja -nielun kehitystä.
Vertailututkimuksen tulosten mukaan hiilipäästölaskennassa käytetty paikkatietoaineisto oli pääosin hyvälaatuista. Suurimmat epävarmuudet liittyivät paikkatietojärjestelmän turvemaiden kasvupaikkatyyppi- ja maalajitietoihin. Päästöluokitusaineisto soveltui monipuolisesti suometsien puunkorjuun ja metsänparannustöiden suunnitteluun. Sen avulla löydettiin isoimmat päästökohteet ja niillä toimiminen voitiin suunnitella ilmastonäkökohdat huomioiden. Hakkuusimulointien tulokset osoittivat, että turvemaiden hiilivarastojen ja -nielujen kehittyminen tutkimuskohteilla vaihteli huomattavasti. Vaihtelu on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi hakkuuvoimakkuuden säätelyssä ja kunnostusojituksen suunnittelussa.
Tutkimuksen tulosten perusteella voitiin todeta, että päästöluokituksen käytöstä on hyötyä metsänhoidon suunnittelussa turvemailla. Karttatason laajempaa käyttöönottoa Metsähallituksen monikäyttömetsissä voidaan suositella. Käyttöönotossa tulee kiinnittää huomiota päästöarvojen teemoituksen ominaisuuksiin ja selkeyteen. Päästöluokituksen käyttöä voisi testata myös turvemaiden luonnonhoidon ja ennallistamistöiden suunnittelussa. Hiilipäästölaskennan aineistoista on myös mahdollista kehittää luokitus turvemaiden vedenpinnan korkeudesta. Luokitusta voitaisiin käyttää osana jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen suunnittelua.
Vertailututkimuksen tulosten mukaan hiilipäästölaskennassa käytetty paikkatietoaineisto oli pääosin hyvälaatuista. Suurimmat epävarmuudet liittyivät paikkatietojärjestelmän turvemaiden kasvupaikkatyyppi- ja maalajitietoihin. Päästöluokitusaineisto soveltui monipuolisesti suometsien puunkorjuun ja metsänparannustöiden suunnitteluun. Sen avulla löydettiin isoimmat päästökohteet ja niillä toimiminen voitiin suunnitella ilmastonäkökohdat huomioiden. Hakkuusimulointien tulokset osoittivat, että turvemaiden hiilivarastojen ja -nielujen kehittyminen tutkimuskohteilla vaihteli huomattavasti. Vaihtelu on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi hakkuuvoimakkuuden säätelyssä ja kunnostusojituksen suunnittelussa.
Tutkimuksen tulosten perusteella voitiin todeta, että päästöluokituksen käytöstä on hyötyä metsänhoidon suunnittelussa turvemailla. Karttatason laajempaa käyttöönottoa Metsähallituksen monikäyttömetsissä voidaan suositella. Käyttöönotossa tulee kiinnittää huomiota päästöarvojen teemoituksen ominaisuuksiin ja selkeyteen. Päästöluokituksen käyttöä voisi testata myös turvemaiden luonnonhoidon ja ennallistamistöiden suunnittelussa. Hiilipäästölaskennan aineistoista on myös mahdollista kehittää luokitus turvemaiden vedenpinnan korkeudesta. Luokitusta voitaisiin käyttää osana jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen suunnittelua.