"Se tullee, ottaa naamasta kiinni ja pussailee ja naureskellee ja höpöttellee siinä.": Down-lapsen varhainen vuorovaikutussuhde vanhempien ja terveydenhoitajien kokemana
Anttila, Titta; Jaakkola, Julia; Pajuniemi, Taru (2021)
Anttila, Titta
Jaakkola, Julia
Pajuniemi, Taru
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052611545
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052611545
Tiivistelmä
Varhainen vuorovaikutus tarkoittaa kaikkea vanhemman ja alle 2-vuotiaan lapsen yhteistä toimintaa sekä siihen liittyvää luontaista vuorovaikutusta lapsen ja vanhemman välillä. Lapsen tarpeet huomioiva varhainen vuorovaikutus on edellytyksenä tasapainoiselle psykososiaaliselle kehitykselle. Vuorovaikutuksessa lapsi oppii tunteiden ja käyttäytymisen säätelyä, sosiaalista kanssakäymistä sekä luottamusta. Varhaisesta vuorovaikutuksesta on kattavasti tietoa tavanomaisesti kehittyvien lasten osalta. Down-lasten varhaisesta vuorovaikutussuhteesta tietoa on kuitenkin niukasti, vaikka Downin syndrooma on yleisin kehitysvammaisuutta aiheuttava oireyhtymä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla Down-lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutussuhdetta vanhempien ja terveydenhoitajien kokemusten perusteella. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduin haastatteluin alle 2-vuotiaiden Down-lasten vanhemmilta (n=6) ja työssään Downlapsia ja heidän vanhempiaan kohdanneilta terveydenhoitajilta (n=3). Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen vanhempien ja terveydenhoitajien haastattelut analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen erillisinä aineistoina.
Sisällönanalyysissä tunnistettiin useita varhaista vuorovaikutusta edistäviä ja sitä kuormittavia tekijöitä. Down-lapsen osalta edistäviksi tekijöiksi tunnistettiin lapsen tyytyväisyys ja aurinkoinen luonne, kyky hakea kontaktia sekä ilmaista tarpeitaan ja tunteitaan. Vastaavasti vanhemman kyky nauttia lapsensa seurasta sekä tulkita tämän tarpeita edistävät vuorovaikutusta. Lapsen erityistarpeet luovat vanhemman ja lapsen välille intensiivisen suhteen, mikä osaltaan tukee keskinäistä yhteyttä. Varhaista vuorovaikutussuhdetta kuormittaviin tekijöihin tunnistettiin lapsen vaimea ilmaisu tarpeistaan ja sairasteluun liittyvät tekijät. Terveydenhuollon ammattilaisilta saatu tuki näyttäytyi analyysissä kahtalaisena. Ensikohtaaminen synnytyssairaalassa ei aina vastaa perheen tarpeita ja toisinaan perheet joutuvat ”taistelemaan” saadakseen itselleen kuuluvaa tukea. Toisaalta vanhemmat ovat kokeneet kuntoutuksissa saamansa tuen vahvistavan varhaista vuorovaikutussuhdetta.
Opinnäytetyön tulosten perusteella on mahdollista kehittää terveydenhoitajien osaamista Downlapsiperheitä varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Työ antoi kattavasti näkemyksiä Downlapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutussuhteeseen vaikuttavista tekijöistä, mutta yksittäisten tekijöiden osalta syy-seuraussuhteiden tarkempi analysointi toisi lisätietoa ja mahdollistaisi perheille annettavan tuen oikeanlaisen kohdentamisen. Early interaction, occurring between a parent and a child of under two years of age, mainly consists of daily instances, such as nurturing and playing. It is an important part in the psychosocial development of a child. There is abundant data on early interaction of children with typical development. However, the research on early interaction of children with Down syndrome is much less available, although Down syndrome is the most common chromosomal cause of intellectual disability. Children with Down syndrome have special needs, which can cause additional stress for the parents. Taking this into consideration, as well as developmental challenges these children typically face, there is a need to provide families with support when it comes to early interaction.
The purpose of this thesis was to describe early interaction between the children with Down syndrome and their parents, as experienced by parents (n=6) of children with Down syndrome and by public health nurses (n=3), who have worked with children with Down syndrome. Inductive content analysis was used as the method of research and data was collected from semi-structured interviews with parents and public health nurses. Each of these two sets of data was analyzed separately.
Positive personality of children with Down syndrome and their ability and eagerness to seek human contact stood out as factors that improve early interaction. The ability of the parents to understand the needs of their children, along with the intense interaction during rehabilitation of their child, were distinct in the results. The weak expression of needs by children with Down syndrome, typical health problems and possible hospital stays are factors that may hinder early interaction by placing a strain on the parents as well as on the child. Support from health care professionals was considered contradictory. After giving birth to a child with Down syndrome, parents were not always treated properly at maternity hospitals. Sometimes parents had to fight for proper support later. On the other hand, early interaction between a parent and an infant grew stronger due to adequate rehabilitation.
It is necessary to conduct further research in order to expand the data on the early interaction of children with Down syndrome. This would broaden the expertise of public health nurses and help to develop new ways to support the early interaction between children with Down syndrome and their parents.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla Down-lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutussuhdetta vanhempien ja terveydenhoitajien kokemusten perusteella. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduin haastatteluin alle 2-vuotiaiden Down-lasten vanhemmilta (n=6) ja työssään Downlapsia ja heidän vanhempiaan kohdanneilta terveydenhoitajilta (n=3). Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen vanhempien ja terveydenhoitajien haastattelut analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen erillisinä aineistoina.
Sisällönanalyysissä tunnistettiin useita varhaista vuorovaikutusta edistäviä ja sitä kuormittavia tekijöitä. Down-lapsen osalta edistäviksi tekijöiksi tunnistettiin lapsen tyytyväisyys ja aurinkoinen luonne, kyky hakea kontaktia sekä ilmaista tarpeitaan ja tunteitaan. Vastaavasti vanhemman kyky nauttia lapsensa seurasta sekä tulkita tämän tarpeita edistävät vuorovaikutusta. Lapsen erityistarpeet luovat vanhemman ja lapsen välille intensiivisen suhteen, mikä osaltaan tukee keskinäistä yhteyttä. Varhaista vuorovaikutussuhdetta kuormittaviin tekijöihin tunnistettiin lapsen vaimea ilmaisu tarpeistaan ja sairasteluun liittyvät tekijät. Terveydenhuollon ammattilaisilta saatu tuki näyttäytyi analyysissä kahtalaisena. Ensikohtaaminen synnytyssairaalassa ei aina vastaa perheen tarpeita ja toisinaan perheet joutuvat ”taistelemaan” saadakseen itselleen kuuluvaa tukea. Toisaalta vanhemmat ovat kokeneet kuntoutuksissa saamansa tuen vahvistavan varhaista vuorovaikutussuhdetta.
Opinnäytetyön tulosten perusteella on mahdollista kehittää terveydenhoitajien osaamista Downlapsiperheitä varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Työ antoi kattavasti näkemyksiä Downlapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutussuhteeseen vaikuttavista tekijöistä, mutta yksittäisten tekijöiden osalta syy-seuraussuhteiden tarkempi analysointi toisi lisätietoa ja mahdollistaisi perheille annettavan tuen oikeanlaisen kohdentamisen.
The purpose of this thesis was to describe early interaction between the children with Down syndrome and their parents, as experienced by parents (n=6) of children with Down syndrome and by public health nurses (n=3), who have worked with children with Down syndrome. Inductive content analysis was used as the method of research and data was collected from semi-structured interviews with parents and public health nurses. Each of these two sets of data was analyzed separately.
Positive personality of children with Down syndrome and their ability and eagerness to seek human contact stood out as factors that improve early interaction. The ability of the parents to understand the needs of their children, along with the intense interaction during rehabilitation of their child, were distinct in the results. The weak expression of needs by children with Down syndrome, typical health problems and possible hospital stays are factors that may hinder early interaction by placing a strain on the parents as well as on the child. Support from health care professionals was considered contradictory. After giving birth to a child with Down syndrome, parents were not always treated properly at maternity hospitals. Sometimes parents had to fight for proper support later. On the other hand, early interaction between a parent and an infant grew stronger due to adequate rehabilitation.
It is necessary to conduct further research in order to expand the data on the early interaction of children with Down syndrome. This would broaden the expertise of public health nurses and help to develop new ways to support the early interaction between children with Down syndrome and their parents.