Oppilaan osallistumisen arviointi koulutoimintaterapiassa : narratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa toimintaterapeuttien käytössä olevia menetelmiä ja käytäntöjä, joilla arvioidaan oppilaiden osallistumista koulussa. Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää aiempiin tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa aiheesta sekä löytää yhteistyökumppanille menetelmiä, joilla arvioida 1.–6. luokkalaisten oppilaiden osallistumista. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää koulutoimintaterapian tunnettavuutta Suomessa. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimivat Espoon opiskeluhuollon toimintaterapeutit.

Teoreettisina lähtökohtina olivat osallistuminen oppilaan näkökulmasta ja toimintaterapian viitekehyksessä, koulutoimintaterapia, toimintaterapia-arviointi sekä oppilaan arki koulussa. Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Aineiston hankinnassa hyödynnettiin eksplisiittistä valintaa eli tietokannat ja sisäänotto- ja poissulkukriteerit määriteltiin etukäteen. Aineisto haettiin useista eri tietokannoista eri hakulausekkein. Aineisto arvioitiin tarkastellen julkaisupaikkaa, julkaisun ajantasaisuutta, sisältöä sekä tutkimusmenetelmää. Aineisto analysoitiin kuvailevan synteesin avulla.

Pyrkimyksenä oli esittää tulokset ytimekkäällä ja mielekkäällä tavalla. Tuloksissa ilmeni, että oppilaan osallistumisen arviointiin koulussa on yhdeksän erilaista arviointimenetelmää ja niiden kaikkien nähtiin soveltuvan oppilaan osallistumisen arviointiin. Kuitenkin tutkimuksissa tuli ilmi, että tulevaisuudessa voi olla tarve kehittää joko täysin uusi arviointimenetelmä oppilaan osallistumisen arviointiin tai joko tutkia jo olemassa olevien menetelmien soveltuvuutta oppilaan osallistumisen arviointiin. Lisäksi tuloksissa ilmeni, että toimintaterapeuttien on hyvä kehittää omaa osaamista ja ammattitaitoa sosiaalisen osallistumisen arviointiin.

Tulokset osoittavat, että olemassa on oppilaan osallistumisen arviointiin soveltuvia arviointimenetelmiä ja keinoja. Opinnäytetyössä saadut tulokset perustuvat kuitenkin pieneen otantaan eikä niistä voida tällaisenaan vetää yleistettäviä ja luotettavia johtopäätöksi. Laajempi jatkotutkimus oppilaan osallistumisen arvioinnista voisi olla hyödyllistä koulutoimintaterapian käytäntöjen kehittämisen kannalta.