Kilpukkatalon rakenneselvitys ja alapohjan korjausehdotus

Abstract

Kuuselan tila on arviolta vuonna 1890 rakennettu pientalo Iin keskustassa. Se on rakennettu 1800-luvun loppupuolella sahateollisuuden myötä yleistyneellä kilpukkatekniikalla, jossa kantavat seinärakenteet muurattiin savilaastia ja lankunpätkiä käyttäen. Kuuselan tilan päärakennuksen kilpukkaseinät valmistettu savilaastilla muuraamalla läpimitaltaan noin 100 x 150 mm:n puunkappaleista, joita on jäänyt yli paikalliselta sahalta. Rakennuksen yläpohja on puurakenteinen ja purulla eristetty. Alapohjaratkaisu todennäköisesti ollut alun perin multapenkki, joka on sittemmin täytetty hiekalla. Alapohja on tehty suoraan pintamaan päälle ja vaikka se on pääosin kuiva ja hyväkuntoinen, siellä on jonkin verran hajuja ja jälkiä kosteudesta.

Opinnäytetyössä arvioitiin Kuuselan tilan päärakennuksen rakenteiden kuntoa ja korjaustarpeita. Tavoitteena oli kerätä tietoa rakenteista myös muita rakentajia ja suunnittelijoita ajatellen. Talon alkuperäisiä rakenneratkaisuja tarkasteltiin historiallista kontekstia vasten ja korjausehdotuksia pohjustettiin korjausfilosofialla. Lopuksi keskityttiin tarkastelemaan alapohjan neljää eri korjausvaihtoehtoa.

Kuuselan tilan päärakennuksen kantavat rakenteet olivat kuistin kattorakenteita lukuun ottamatta hyvässä kunnossa. Muilta osin rakenteiden kunnossa todettiin puutteita monin paikoin. Korjaustarpeet vaihtelivat eri osissa: esimerkiksi ulkovuoraus ja ikkunat vaativat pintapuolista kunnostusta, mutta alapohja ja vesikatto on uusittava kokonaan. Alapohjan korjaus on vaativin korjaustoimenpide tässä kohteessa.

Jokaisen alapohjavaihtoehdon kohdalla vertailtiin U-arvoa, viivamaisten lisäkonduktanssien vaikutusta ominaisuuksiin, maanpinnan kosteus- ja lämpöolosuhteita sekä rakenteen käyttäytymistä eri lämpötiloissa. Vaihtoehtojen arvioinnissa kriteereinä olivat toimivuus, hinta, asumismukavuus, vaikutus talon rakennushistorialliseen arvoon ja jälleenmyyntiarvoon sekä energiatehokkuus.

Korjaustapojen vertailussa vahvimmat vaihtoehdot olivat maanvarainen betonilaatta, puurakenteinen tuulettuva alapohja koneellisella kuivatuksella ja täytepermanto. Huolellisesti suunniteltuna ja toteutettuna mikä tahansa edellä mainituista voisi olla sopiva alapohjaratkaisu. Heikoimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui moderni multapenkkirakenne, jonka toimivuutta ei voitu vertailussa varmistaa.