Turvallisuuden tunteen rakentuminen leikki-ikäisen lapsen ja ohjaavan aikuisen välillä suhteen alkaessa : Kahden tapauksen tarkastelu John Bowlbyn kiintymyssuhdeteorian valossa

Abstract

Työn tavoitteena on tarkastella leikki-ikäisen lapsen ja ohjaavan aikuisen välillä syntyvää turvallisuuden tunteen rakentumista lapsen psyykkisen ikäkehityksen lähtökohdista ja tarjota varhaiskasvatuksen työntekijälle näkökulmia yhteyden muodostamisesta lapsiin.

Opinnäytetyössä käsitellään kahden eri tapauksen kautta vuorovaikutussuhteissa syntyvää turvallisuuden kokemusta ensimmäisellä tapaamiskerralla. Ensimmäisen tapauksen kohderyhmänä ovat 3–4-vuotiaat lapset, jotka saapuvat musiikkileikkituokioon yhdessä vanhempansa kanssa, ja tapaus sisältää kohtaamisen 4-vuotiaan lapsen kanssa. Toisen tutkimustapauksen kohteena on päiväkotiin ensimmäistä kertaa vanhempansa kanssa saapuva lapsi. Tarkastelun kohteena olevissa tapauksissa ohjaajana toimii opinnäytetyön tekijä, joka hahmottaa aloittamistilannetta osallistuvan havainnoinnin kautta ja on kirjannut tapaukset jälkeenpäin.

Turvallisuuden tunteen rakentumista tarkastellaan kiintymyssuhdeteorian pohjalta ja pohditaan sen kautta avautuvaa mahdollisuutta ymmärtää ja parantaa lapsen ja ohjaajan välistä vuorovaikutusta aloittamistilanteessa. Tapauksista saatuja tuloksia verrataan John Bowlbyn teoriaan.

Turvallisuuden tunteen ja yhteyden rakentumisen tarkastelu osoitti, että kun ohjaaja hyödyntää kehityspsykologista tietoa, hän pääsee paremmin kontaktiin 3–4-vuotiaan lapsen kanssa. Näin ohjaaja voi vaikuttaa lapsen turvallisuuden tunteen lisääntymiseen ja helpottaa lapsen luontaisen uteliaisuuden ja innostuksen aktivoitumista.

Tapaustutkimuksen tuloksia voi ottaa tarkasteltavaksi, kun pohditaan, miten alle kouluikäisten lasten kanssa voidaan aloittaa ohjaustyö.