Rajoituksia laitoksissa: Ohjaajien kokemuksia rajoitustoimenpiteistä

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee lastensuojelulaitosten työntekijöiden kokemuksia sijaishuollon rajoitustoimenpiteistä. Rajoitustoimenpiteet perustuvat lastensuojelulain 11 luvun lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin. Opinnäytetyön tavoitteena on koota työntekijöiden kokemuksia sijaishuoltopaikkojen rajoitustoimenpiteiden käytännöistä.

Opinnäytetyön tutkimuskysymykset keskittyivät selventämään, miten rajoitustoimenpiteet vaikuttivat työntekijän omaan työskentelyyn, ilmapiiriin laitoksessa rajoitustoimenpiteen aikana ja sen jälkeen sekä millaisia kokemuksia rajoitustoimenpiteistä työntekijöillä oli. Varsinainen teoriaosuus pohjautuu lainsäädännöllisiin lapsen oikeuksiin ja rajoitustoimenpiteiden lakitaustaan sekä niiden toteutusympäristöön eli sijaishuoltoon.

Työn tutkimusotteeksi valikoitui kvalitatiivinen tutkimus ja aineiston keruumenetelmäksi teemahaastattelu. Opinnäytetyön tutkimusaineistona toimii haastattelujen avulla saavutetut tutkimustulokset kolmelta eri työntekijältä, jotka työskentelivät sijaishuoltopaikassa. Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysinä.

Tutkimustuloksissa työntekijöiden keinottomuus nousee esiin. Rajoitustoimenpiteet koetaan tärkeänä, jos muita keinoja ei löydy. Tilanteet, joissa rajoitustoimenpiteitä täytyy käyttää ovat epämukavia eivätkä ne lähennä työntekijän ja lapsen välistä suhdetta. Joissakin tilanteissa voidaan kokea uhkailua ja väkivaltaa.

Aineistonkeruun pohjalta voidaan päätellä, että rajoitustoimenpiteet ovat tärkeitä ja niitä voidaan käyttää sijaishuollossa, mutta perehtyneisyys niihin on heikompaa. Työntekijät toivovat, että ilman rajoitustoimenpiteitä pärjäisi sijaishuollossa, mutta niihin täytyy välillä turvautua. Väkivallan uhka on myös todellinen rajoitustoimenpiteitä käytettäessä.