Saamelaiset tekstiilit : Kolmen huivin konservointi
Pardo, Laura (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060213710
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060213710
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli oppia ymmärtämään saamelaishuivien, silkkien, merkitystä niin kulttuurisesta kuin historiallisestakin perspektiivistä, oppia ymmärtämään huivien valmistukseen käytettyjä materiaaleja ja niiden käsittelyyn sopivia konservointimenetelmiä sekä konservoida huivit kuntoon, joka mahdollistaisi niiden näytteilleasettamisen.
Tutkielmassa käsiteltiin saamelaisten historiaa käsitöiden, erityisesti huivien, kautta tarkasteltuna. Saamelaiseen käsityökulttuuriin liittyy voimakkaasti luontosuhde, yhteisöllisyys ja periytyvyys. Huiveihin liittyy myös niin niiden tekijään, kantajaan kuin pukemistraditioonkin liitännäisiä merkityksiä. Huivien valinnassa ohjeisti Saamelaismuseo Siidan henkilökunta, ja konservoitavat huivit ovat peräisin museon kokoelmista.
Yksi konservoiduista huiveista (Huivi 1) oli perinteinen villahuivi. Kaksi muuta huivia (Huivit 2 ja 3), joista toinen konservoitiin ja toiselle laadittiin konservointisuunnitelma, olivat muuntokuituisia silkkejä, luultavasti valmistettu viskoosista. Yksi huiveista oli kolttasaamelainen, yksi Inarinsaamelainen ja kolmas Enontekiöltä.
Konservointi tähtäsi ennen kaikkea huivien säilyvyyden pidentämiseen. Huivit kuvattiin sekä ennen konservointia (Huivit 1, 2 ja 3) että sen jälkeen (Huivit 1 ja 2). Villahuivinkohdalla haasteena oli tekstiilin neljä reikää. Silkkien kohdalla puolestaan tahrat. Reikien tuentaan käytettiin taideparsintaa. Tahrojenpoistomenetelminä käytettiin kaliumboorihydridi-käsittelyitä ja ammoniakkiliuoskäsittelyä. Huivin 3 erityispiirteenä voidaan mainita, että se oli aiemmin otsonoitu. Otsonointikäsittelyn kuituja mahdollisesti vaurioittava vaikutus tuli ottaa konservointisuunnitelmassa huomioon.
Villahuivin reiät saatiin suunnitelman mukaisesti taideparsittua, eivätkä reiät kokonaiskuvasta silmämääräisesti työn jälkeen erottuneet. Huivi 2 vaaleni ja sen tahrat haalenivat käsittelyssä, mutta huiviin jäi käsittelyn jälkeenkin näkyviä tahroja. Mahdollisesti lika on kuituihin niin pinttynyt, ettei sitä enää voida täysin hävittää, ainakaan vaurioittamatta kangasta. Huivin 3 konservointisuunnitelma laadittiin suoritetun vauriokartoituksen ja materiaalitutkimuksen pohjalta.
Tutkielmassa käsiteltiin saamelaisten historiaa käsitöiden, erityisesti huivien, kautta tarkasteltuna. Saamelaiseen käsityökulttuuriin liittyy voimakkaasti luontosuhde, yhteisöllisyys ja periytyvyys. Huiveihin liittyy myös niin niiden tekijään, kantajaan kuin pukemistraditioonkin liitännäisiä merkityksiä. Huivien valinnassa ohjeisti Saamelaismuseo Siidan henkilökunta, ja konservoitavat huivit ovat peräisin museon kokoelmista.
Yksi konservoiduista huiveista (Huivi 1) oli perinteinen villahuivi. Kaksi muuta huivia (Huivit 2 ja 3), joista toinen konservoitiin ja toiselle laadittiin konservointisuunnitelma, olivat muuntokuituisia silkkejä, luultavasti valmistettu viskoosista. Yksi huiveista oli kolttasaamelainen, yksi Inarinsaamelainen ja kolmas Enontekiöltä.
Konservointi tähtäsi ennen kaikkea huivien säilyvyyden pidentämiseen. Huivit kuvattiin sekä ennen konservointia (Huivit 1, 2 ja 3) että sen jälkeen (Huivit 1 ja 2). Villahuivinkohdalla haasteena oli tekstiilin neljä reikää. Silkkien kohdalla puolestaan tahrat. Reikien tuentaan käytettiin taideparsintaa. Tahrojenpoistomenetelminä käytettiin kaliumboorihydridi-käsittelyitä ja ammoniakkiliuoskäsittelyä. Huivin 3 erityispiirteenä voidaan mainita, että se oli aiemmin otsonoitu. Otsonointikäsittelyn kuituja mahdollisesti vaurioittava vaikutus tuli ottaa konservointisuunnitelmassa huomioon.
Villahuivin reiät saatiin suunnitelman mukaisesti taideparsittua, eivätkä reiät kokonaiskuvasta silmämääräisesti työn jälkeen erottuneet. Huivi 2 vaaleni ja sen tahrat haalenivat käsittelyssä, mutta huiviin jäi käsittelyn jälkeenkin näkyviä tahroja. Mahdollisesti lika on kuituihin niin pinttynyt, ettei sitä enää voida täysin hävittää, ainakaan vaurioittamatta kangasta. Huivin 3 konservointisuunnitelma laadittiin suoritetun vauriokartoituksen ja materiaalitutkimuksen pohjalta.