”..Niinkö että onko sitä kukkaan loppuviimen kysyny nuorilta itteltä..” : Kittiläläisten nuorten ja kouluhenkilöstön näkemyksiä pitkien koulumatkojen vaikutuksesta hyvinvointiin.

Abstract

Opinnäytetyön kuvaus: Laajassa (8263,08km2) Kittilän kunnassa pitkät koulumatkat ovat arkipäivää yläkouluikäisillä nuorilla. Pisimmät koulumatkat ovat noin 85 kilometriä suuntaansa, ja koulupäivän pituus matkoineen voi olla jopa noin 10 tuntia. Opinnäytetyöni tavoite on ymmärtää pitkän koulumatkan ilmiötä, sekä selvittää sen vaikutusta hyvinvointiin nuorten sekä kouluhenkilöstön kokemuksien pohjalta.

Teoreettinen ja käsitteellinen esittely: Teoreettisessa osiossa käyn läpi erilaisia hyvinvoinnin määritelmiä sekä ajankäytön ja kasvuympäristön yhteyttä hyvinvointiin. Lisäksi käytän viitekehyksenä nuorten siirtymävaihetta, kun alakoululaisesta tulee yläkoululainen.

Metodologinen esittely: Opinnäytetyöni on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Keräsin aineiston neljän nuoren ja kahden kouluhenkilöstön jäsenen teemahaastatteluilla, sekä nuorille laatimani ajankäyttöpäiväkirjan avulla. Opinnäytetyöni on tapauskohtainen, jossa pyritään lisäämään ymmärrystä tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä.

Keskeiset tutkimustulokset: Nuoret ja kouluhenkilöstö olivat sitä mieltä, että pitkät koulumatkat ovat osa nuorten arkea, vaikkakin koulumatkoista johtuva väsymys ja vapaa – ajan vähäisyys nostettiin esille moneen otteeseen. Koulumatkoihin kuluva aika hyödynnetään joskus esimerkiksi läksyjen tekoon, jotta vapaa – ajan kotona voisi käyttää miten itse parhaaksi nähdään. Bussimatkan hyvänä puolena nähtiin myös mahdollisuus jutella kavereiden kanssa, sillä kotikylällä lähin kaveri saattoi asua monen kilometrin päässä.

Johtopäätökset: Koulumatkat koetaan aikaa vievänä ja voimavaroja kuluttavana tekijänä, mutta se on kuitenkin osa kauempana asuvien nuorten elämää. Kotiseutu oli nuorille erittäin tärkeä asia, jonka vuoksi he mieluummin kulkevat pidemmän matkan, kuin muuttaisivat lähemmäs palvelukeskusta.

Thesis description: In the large (8263,08km2) municipality of Kittilä long distances to schools are an everyday routine for lower secondary school aged young people. The longest journeys are about 85 kilometers long one way, and the length of the school day with travel might be even 10 hours. The purpose of my thesis is to understand the phenomenon of the long way to school, and to study its impact on the well-being based on the experiences of young people and school staff.

Theoretical and conceptual presentation: In the theoretical section, I will review the various definitions of well-being, as well as the connection of time management and growth environment on well-being. I also use a theoretical frame of reference the transition phase when the primary school pupil becomes a lower secondary school pupil.

Methodological presentation: My thesis is a qualitative study. I collected the material by interviewing four youngsters and two school staff members, as well as a logbook for the use of time for the youngsters. This thesis is a case-specific and aims to increase the understanding of the phenomenon under investigation.

Main results: Young people and school staff were of the opinion that the long distances to schools are part of the everyday life of young people, although the tiredness and scarcity of leisure time due to the long way to school were highlighted on many occasions. The school commuting time is utilized, for example, sometimes for home work so the leisure time at home could be used as they choose themselves. A good thing about the bus journey was the opportunity to chat with friends, as the nearest friend might live miles away.

Conclusions: School trips are considered a time and resource-consuming factor, but it is a part of the lives of young people living further away. Home was a very important thing for young people, which is why they prefer to travel a longer distance, than move closer to the service center.

Key word: Lower secondary school, time management, young people's well-being.