Suomen kuninkaan valtaistuimet : Kahden empiretuolin materiaalitutkimus ja konservointi

Abstract

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus, jossa käydään läpi kahden 1800-luvun alkupuolella Pietarissa valmistetun kullatun empiretuolin materiaalitutkimukset sekä toisen konservointi. Työn alussa valotetaan tuolien historian vaiheita Suomen kuningashankkeesta alkaen, tutustutaan empiretyylin syntymiseen ja ilmenemiseen etenkin Venäjällä, otetaan selvää mahdollisesta henkilöstä tuolien suunnitelmien takana sekä hänen elämästään arkkitehtina ja huonekalujen suunnittelijana. Mutkien kautta tuolit päätyivät Venäjältä Pohjanmaan museoon osaksi professori Karl Hedmanin kokoelmia. Tuoleille suoritettujen materiaalitutkimusten avulla kartoitettiin pintakäsittelyiden rakennetta sekä niissä käytettyjä materiaaleja. Tutkimusmenetelmiin kuuluivat infrapunaspektrometrimittaukset, joilla selvitettiin pohjustuksen ja pintakäsittelyn koostumusta sekä röntgenfluoresenssimittaukset, joiden avulla saatiin tietoa käytettyjen metallilehtien ja pohjustuksen tarkemmista koostumuksista. Lisäksi tuolien pintakäsittelyistä otettiin yhteensä seitsemän poikkileikkausnäytettä. Tuolien pintakäsittelyitä tutkittiin myös ulkoisesti UVvalossa ja tunnistettiin eri tavalla fluoresoivia pintakäsittelyitä referenssien avulla. Röntgenkuvista nähtiin tuolien rakennetta sekä havaittiin aiempia restaurointeja. Osittain tutkimustyön pohjalta saatujen tietojen pohjalta valmistettiin konservointisuunnitelma. Konservointityöhön kuului olennaisesti paikoin hauraan kultauksen pohjustuksen konsolidointi, jonka suorittaminen edellytti myös konservointieettisten kysymysten pohdintaa. Pohjustuksen vaurioalueiden täydennyksiin ja retusointeihin parhaiten soveltuvat restaurointimateriaalit valittiin materiaalitestausten pohjalta. Täydennyksiä retusoitiin kohdasta riippuen sekä lehtikullalla että kiillepigmenteillä sideaineessa. Näiden toimenpiteiden lisäksi tuoleille suoritettiin kevyt pintapuhdistus sekä irtoavien osien takaisinliimaus. Tutkimustyöstä saatiin hahmotettua kokonaiskuvaa tuolien materiaalikoostumuksesta sekä hieman historian vaiheitakin. Merkittävää oli, että konservointi- ja restaurointityön seurauksena tuolin yleisilme saatiin esteettisesti yhtenäisemmäksi, sillä onhan valtaistuimen pystyttävä visuaalisesti kuvastamaan myös sitä valtaa ja arvokkuutta, jota siihen ajatuksenkin tasolla liitetään.