Lisäkoulutusta digipelaamisen vaikutuksista tarvitaan lastensuojelussa : Lasten digipelaaminen lastensuojelun työntekijöiden näkökulmasta

Abstract

Lasten digipelaaminen on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana ja siitä on tullut osa lasten kulttuuria, jonka takia kasvattajilla olisi hyvä olla tietoa digipelaamisesta. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisia asenteita lastensuojelun työntekijöillä on lasten digipelaamista kohtaan. Samalla keräämme tietoa lastensuojelun työntekijöiden koulutuksen tarpeesta niin digipelaamisen kuin ongelmallisen digipelaamisen näkökulmasta.

Sosiaalialan ammattilaisilla on kansainvälisten tutkimusten mukaan konservatiivisemmat asenteet ja varautuneisuutta uutta teknologiaa kohtaan verrattuna muuhun väestöön. Asenteisiin voi vaikuttaa tietämättömyys ja uudesta teknologiasta käytävät kahtia jakautuneet keskustelut niin mediassa kuin tieteessä. Kyselytutkimus sekä kvantitatiivinen tutkimusote mahdollistavat yleistävän ja kattavan aineiston, johon sisältyi 144 henkilön vastaukset. Kyselytutkimusta levitettiin sosiaalisessa mediassa etenkin Sosionomien uraverkosto -ryhmässä, joka on suunnattu sosionomi (AMK) -tutkinnon omaaville tai sitä opiskeleville. Kyselyä kehotettiin jakamaan eteenpäin omissa työyhteisöissä.

Kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että suurimmalla osalla (75%) sosiaalialan ammattilaisista on oman arvionsa mukaan myönteinen suhtautuminen digipelaamiseen. Vastaajat, jotka eivät pelanneet digipelejä suhtautuivat kielteisemmin digipelaamiseen. Suurimman osan työpaikoilla ei ole tarjottu riittävää koulutusta pelikasvatuksen tai ongelmapelaamisen tunnistamisen tueksi (pelikasvatuksen tueksi: 92%; ongelmapelaamisen tunnistamisen tueksi: 86%). Vastaajat, joilla oli oman arvionsa mukaan melko kielteinen suhtautuminen digipelaamiseen kokivat, ettei heillä (52%) ole riittävästi tietoa digipelaamisen vaikutuksista hyvinvointiin. Suurin osa niistä (70%), jotka arvioivat suhtautumisensa digipelaamiseen melko kielteiseksi, halusivat silti lisää tietoa digipelaamisen vaikutuksista.

Asennetutkimuksen rajaus lasten digipelaamista kohtaan sosiaalialan ja lastensuojelun kontekstissa on ensimmäisiä laatuaan Suomessa. Tulokset saattavat olla digipelimyönteisempiä sen vapaaehtoisuuden ja levittämistavan valinnan vuoksi. Vaikka kyselytutkimus oli vastaajien palautteiden mukaan turhan pitkä ja sisälsi huonosti muotoiltuja väittämiä, niin tulokset antavat suuntaa mahdolliselle jatkotutkimukselle. Näyttäisi siltä, että alalla olisi tarvetta lisätiedolle sekä koulutukselle niin digipelaamisen kuin sen vaikutusten suhteen.

In the past few decades, children’s video gaming has increased and it has become a prevalent part of children’s culture. This increases the need for educators to expand their knowledge on video gaming. The purpose of this thesis is to identify what kind of attitudes child welfare workers have towards video gaming. The results provide knowledge whether there is a need for more education on children's video gaming.

According to the literacy review carried out in this thesis, those working in social field tend to have more conservative and reserved attitudes towards new technology compared to population at large. Lack of information and polarized conversations in media and science likewise might have an influence. Using opinion survey as a quantitative research method provided relatively large and comprehensive data (N=144). The survey was distributed on social media especially in a closed group intended for those who have a Bachelor’s degree in social services or are studying it. Surveyees were encouraged to share the survey with their work community.

The results of the opinion survey indicate that most (75%) of the workers in the child welfare field have a positive attitude towards video gaming. Those who did not consider themselves gamers had most likely more negative attitude towards gaming. Most of the surveyees answered that their workplace did not provide them with enough education on problematic gaming or gaming education (problematic gaming: 86%; gaming education 92%). Those who had a more negative attitude towards gaming answered that they did not have enough education on the effects that video gaming has on well-being. They also wanted more information and education on the effects of video gaming.

This kind of opinion survey about attitudes towards children's video gaming in the social work field and child welfare is one of the first of its kind in Finland. The gathered information might be biased towards a more positive attitude towards gaming as the survey was voluntary and people interested in the topic were more likely to fill it out. According to some feedback the survey was too lengthy and consisted of poorly formulated propositions. Our results indicate that there is a need for more information and education on video gaming and its effects on child welfare.