Kiinteistöjen liittyminen hulevesiverkostoon saneerausten yhteydessä
Pullinen, Anna (2012)
Pullinen, Anna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917310
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917310
Tiivistelmä
Riihimäen Vesi saneeraa toiminta-alueellaan viemäriverkostoa vanhan putkikannan uusimiseksi ja vuotovesien vähentämiseksi, pyrkien samalla siirtymään sekaviemäröinnistä erillisviemäröintiin. Saneerattavia alueita ei tällä hetkellä lueta kuuluvaksi hulevesiviemärin toi-minta-alueeseen, eikä kiinteistöillä täten ole velvollisuutta liittyä siihen.
Insinöörityön tavoitteena oli selvittää Riihimäen Vedelle syitä, miksei hulevesiliittymää kiinteistöön oteta ja millä keinoilla liittymämääriä saataisiin kasvatettua. Työssä selvitettiin myös, kannattaisiko Riihimäen Veden laatia kiinteistöille valmiita asemapiirroksia koskien jäte- ja hulevesien erottelua liittymämäärien kasvattamiseksi.
Insinöörityössä tutkittiin eri viemäröintimallien etuja ja haittoja, sekä hule- ja vuotovesien vaikutuksia niin verkostossa ja jätevedenpuhdistamolla kuin ympäristössäkin. Työssä tarkasteltiin myös verkostoon liittymiseen vaikuttavaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä.
Lopputuloksena voitiin todeta, että liittymän ottamatta jättämiseen vaikutti suurimmaksi osaksi liittymän sekä muutostöiden hinta sekä se, ettei liittymää katsottu tarpeelliseksi, kun hulevedet hoidettiin muuten asiallisesti pois. Työssä havaittiin myös, ettei asemapiirrosmuutosten tarjoaminen lisännyt liittymämääriä.
Tulevaisuudessa liittymämääriä on mahdollista lisätä liittämällä saneerattavat alueet hulevesiviemärin toiminta-alueeseen, kunhan tulevat saneeraukset on aikataulutettu. Tällöin kiinteistöillä on velvollisuus olla johtamatta hulevesiä jätevesiviemäriin ja joko liittyä hulevesiviemäriin tai käsitellä ne muuten asiallisesti. Selvityksien perusteella erillisviemäröinti ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen keino hulevesien hallintaan.
Insinöörityön tavoitteena oli selvittää Riihimäen Vedelle syitä, miksei hulevesiliittymää kiinteistöön oteta ja millä keinoilla liittymämääriä saataisiin kasvatettua. Työssä selvitettiin myös, kannattaisiko Riihimäen Veden laatia kiinteistöille valmiita asemapiirroksia koskien jäte- ja hulevesien erottelua liittymämäärien kasvattamiseksi.
Insinöörityössä tutkittiin eri viemäröintimallien etuja ja haittoja, sekä hule- ja vuotovesien vaikutuksia niin verkostossa ja jätevedenpuhdistamolla kuin ympäristössäkin. Työssä tarkasteltiin myös verkostoon liittymiseen vaikuttavaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä.
Lopputuloksena voitiin todeta, että liittymän ottamatta jättämiseen vaikutti suurimmaksi osaksi liittymän sekä muutostöiden hinta sekä se, ettei liittymää katsottu tarpeelliseksi, kun hulevedet hoidettiin muuten asiallisesti pois. Työssä havaittiin myös, ettei asemapiirrosmuutosten tarjoaminen lisännyt liittymämääriä.
Tulevaisuudessa liittymämääriä on mahdollista lisätä liittämällä saneerattavat alueet hulevesiviemärin toiminta-alueeseen, kunhan tulevat saneeraukset on aikataulutettu. Tällöin kiinteistöillä on velvollisuus olla johtamatta hulevesiä jätevesiviemäriin ja joko liittyä hulevesiviemäriin tai käsitellä ne muuten asiallisesti. Selvityksien perusteella erillisviemäröinti ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen keino hulevesien hallintaan.