Kustannustehokas ja asiakaslähtöinen jäljentäminen oikomishoidossa : kirjallisuuskatsaus
Lindfors, Tanja (2021)
Lataukset:
Lindfors, Tanja
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021100618385
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021100618385
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, saadaanko digitaalisella suuskannerilla aikaan kustannustehokasta ja asiakaslähtöistä hampaiston jäljentämistä oikomishoidossa. Valtakunnallisesti julkisia suun terveydenhuollon palveluita olisi tarpeen kehittää. Suuskannerin käyttöönotto oikomishoidon hoitoprosessissa voisi avata mahdollisuuksia uudenlaiseen työnjakoon ja ohjata erikoishammaslääkärityövoimaa sinne, missä heidän ammattitaitoaan saadaan parhaiten hyödynnettyä.
Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, johon valikoitui kahdeksan tutkimusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä eli induktiivisella sisällönanalyysilla. Sillä pyrittiin kuvaamaan dokumenttien sisältöä sanallisesti. Induktiivinen sisällönanalyysi eteni yksittäisistä havainnoista yleisiin väittämiin. Valitsemastani aineistosta nousi teoreettisiksi käsitteiksi kuvaamaan kustannustehokkuutta: Jäljennösten vertailukelpoisuus, tuoliaika, kokonaishoitoaika sekä hankinta- ja ylläpitokustannukset. Asiakaslähtöisyyttä nousi kuvaamaan käsitteet: mukavuus, nopeus ja uusi tekniikka.
Alginaattijäljennökset ja digitaaliset jäljennökset katsotaan olevan yhtä käyttökelpoisia ja luotettavia jäljennösmenetelmiä oikomishoidossa. Tuoliajassa ja kokonaishoitoajassa löytyi ristiriitaisia tutkimustuloksia. Voidaan kuitenkin todeta, että digitaalisen jäljentämisen etuna on puhdistukseen, valamiseen-, pakkaamiseen ja varastointiin liittyvä hyöty.
Lähtötilanteessa alginaattimenetelmä on edullisempi kuin skannerin kustannukset, mutta kustannukset tasoittuvat 3,6 vuoden jälkeen. Alginaattijäljentämisen etuna on se, että vastaanotolla voidaan tehdä samanaikaisia jäljennöksiä useampia kerrallaan. Asiakastyytyväisyyteen vaikuttaa toimenpiteen nopeus ja mukavuus. Nopeus on tärkeä asia potilaalle, riippumatta tekniikasta. Digitaalinen skanneri taas koettiin alginaattijäljentämistä mukavammaksi. Potilaat suosivat uutta tekniikkaa, joka puoltaa digitaalisen skannerin käyttöä asiakasnäkökulmasta.
Näiden tulosten pohjalta voidaan todeta, että molemmat jäljennöstekniikat ovat edelleen käyttökelpoisia. Digitaalisen skannerin käyttöönotto oikomishoidossa on kuitenkin perusteltua, kun otetaan huomioon asiakaskokemus. Koska skanneri on nyt jo käyttökelpoinen ja luotettava, voi se tuoda jatkossa parempaa ja optimaalisempaa työnjakoa oikomishoidon prosessissa.
Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, johon valikoitui kahdeksan tutkimusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä eli induktiivisella sisällönanalyysilla. Sillä pyrittiin kuvaamaan dokumenttien sisältöä sanallisesti. Induktiivinen sisällönanalyysi eteni yksittäisistä havainnoista yleisiin väittämiin. Valitsemastani aineistosta nousi teoreettisiksi käsitteiksi kuvaamaan kustannustehokkuutta: Jäljennösten vertailukelpoisuus, tuoliaika, kokonaishoitoaika sekä hankinta- ja ylläpitokustannukset. Asiakaslähtöisyyttä nousi kuvaamaan käsitteet: mukavuus, nopeus ja uusi tekniikka.
Alginaattijäljennökset ja digitaaliset jäljennökset katsotaan olevan yhtä käyttökelpoisia ja luotettavia jäljennösmenetelmiä oikomishoidossa. Tuoliajassa ja kokonaishoitoajassa löytyi ristiriitaisia tutkimustuloksia. Voidaan kuitenkin todeta, että digitaalisen jäljentämisen etuna on puhdistukseen, valamiseen-, pakkaamiseen ja varastointiin liittyvä hyöty.
Lähtötilanteessa alginaattimenetelmä on edullisempi kuin skannerin kustannukset, mutta kustannukset tasoittuvat 3,6 vuoden jälkeen. Alginaattijäljentämisen etuna on se, että vastaanotolla voidaan tehdä samanaikaisia jäljennöksiä useampia kerrallaan. Asiakastyytyväisyyteen vaikuttaa toimenpiteen nopeus ja mukavuus. Nopeus on tärkeä asia potilaalle, riippumatta tekniikasta. Digitaalinen skanneri taas koettiin alginaattijäljentämistä mukavammaksi. Potilaat suosivat uutta tekniikkaa, joka puoltaa digitaalisen skannerin käyttöä asiakasnäkökulmasta.
Näiden tulosten pohjalta voidaan todeta, että molemmat jäljennöstekniikat ovat edelleen käyttökelpoisia. Digitaalisen skannerin käyttöönotto oikomishoidossa on kuitenkin perusteltua, kun otetaan huomioon asiakaskokemus. Koska skanneri on nyt jo käyttökelpoinen ja luotettava, voi se tuoda jatkossa parempaa ja optimaalisempaa työnjakoa oikomishoidon prosessissa.