Ensihoidon mahdollisuudet tylpästi rintakehälle vammautuneen potilaan hoidossa : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Rintakehälle tylpästi vammautuneen potilaan ensihoidossa korostuvat taktiikka ja ensihoidon menetelmät ennen kuljetuspäätöksen tekemistä sekä kuljetuksen aikana. Ensihoitajien tutkimukset ja havainnot sekä välittömät hoitotoimenpiteet voivat pelastaa potilaan hengen. Usein rintakehälle vammautuneen potilaan tulee päästä mahdollisimman nopeasti lopulliseen hoitopaikkaan. Yleisesti on todettu, että traumapotilaan kuljetusta saa viivästyttää vain neljä toimenpidettä. Ne ovat suuren verenvuodon tyrehdyttäminen, hengitystien varmistaminen, potilaan tukeminen ja paineilmarinnan laukaisu.

Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kartoittaa olemassa olevaa tietoa tylpästi rintakehän alueelle vammautuneiden potilaiden ensihoidosta. Työn tavoitteena on, löytää kansainvälisistä tutkimuksista näyttöä tukemaan ensihoitajien osaamista tylpästi rintakehälle vammautuneen potilaan ensihoidossa. Kirjallisuuskatsauksessa selvitämme millaiset taktiikat korostuvat tämän potilasryhmän hoidossa, ja mitkä ovat ensihoidolliset menetelmät tylpän rintakehävamman saaneella potilaalla.

Kirjallisuuskatsauksen aineiston valintaan on käytetty PICo -menetelmää ja sisällönanalyysi on toteutettu deduktiivisen mallin mukaisesti. Hakujen tietokantoina on käytetty PubMedi, Medici, Ebsco – Cinahl tietokantoja sekä Oamkin ulkomaisia e-aineistoja ja Google Scholar hakupalvelua. Aineiston haku on rajattu vuoteen 2016 ja sitä uudempiin tutkimuksiin. Tietoperusta on valittu luotettavista ja tunnetuista lähteistä, joita käytetään laajalti Suomessa ammattikorkeakoulujen ensihoitajien opetuksessa opetusmateriaaleina ja -aineistoina.

Keskeisimpänä tuloksena voidaan todeta, että tylppä vamma voi aiheuttaa iskeemisen sydänvaurion, joka tulisi todentaa määrittämällä sydänlihasentsyymin arvo ja rekisteröimällä EKG. Lisäksi kaularangan immobilisointi on rutiininomaista potilaiden sairaalaa edeltävää hoitoa tylpän trauman jälkeen, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet vain vähän todisteita tämän käytännön tueksi. Tihentynyt hengitys, poikkeavat hengitysäänet, rintakehän arkuus, kylkiluun tai rintalastan murtumat sekä turvavyönjälki rinnalla ovat löydöksiä, joiden pitäisi herättää epäilykset tylpästä rintakehän vammasta.

Jatkoselvityksenä tulisi kartoittaa, millaisia hyötyjä ja haittoja on EKG:n ottamisesta rintakehälle vammautuneen potilaan ensihoitovaiheessa. Myös kovakaulurin käyttö vaatisi kriittisempää tarkastelua, koska tutkimusnäytöt ja vammapotilaan hoito-ohjeet ovat osittain ristiriidassa keskenään.

Emergency care of a patient with a severe blunt chest injury requires the use of the right tactics and procedures. The treatments and tactics dispensed by paramedics and other emergency personnel could be critical to the survival of a severely wounded patient. Critically wounded patients should receive lifesaving treatments immediately and get transferred to an appropriate hospital as quickly as possible. Four factors can delay the decision to transfer a critically wounded patient: controlling a massive hemorrhage, securing the airway, supporting the spine, and handling the tension-pneumothorax.

This literature review has been carried out for the bachelor thesis of the degree program for emergency care at Oulu University of Applied Sciences. The goal of this thesis is to clarify recent studies’ input regarding the most important out-of-hospital treatments for a patient with a severe blunt chest injury. The literature review aims to improve paramedics' professional proficiency.

Material selection for this literature review was carried out using the PICo method, and content analysis followed the inductive principle. The knowledge base of this thesis was collected from well-known academic sources and databases.

According to the thesis, a blunt chest injury could cause an ischemic heart failure, which should be verified by ECG and cardiac biomarker measurements from blood samples. Also, the current routine of neck immobilization of the trauma patient disagrees with the outcome of this thesis. Lack of breath, abnormal lung sounds or symmetry, thorax area palpation soreness, rib cage fractures, and seat belt marks on the chest are symptoms that should raise the alarm about a possible blunt chest injury.

Future studies and development projects should focus more specifically on out-of-hospital ECG evaluation of the chest trauma patient and the reasons why the cervical spine should be immobilized by a hard collar.

The research question was: “What are the most critical wounds for a patient with severe thoracic blunt injury and which are the tactics and treatments procedures according to recent studies?”