VAIETTU TODELLISUUS : Kehitysvammaisten seksuaalinen hyväksikäyttö
Jokiranta, Vappu (2012)
Jokiranta, Vappu
Vaasan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112817118
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112817118
Tiivistelmä
Tutkimuksessa haluttiin selvittää kehitysvammaiseen henkilöön kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä, sen tunnistamista sekä tietoa tapahtumien määrästä. Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville lisäkoulutuksen tarve liittyen kehitysvammaisen seksuaaliseen kehitykseen sekä turvataitokasvatukseen. Tutkimuksen tuloksena saatiin myös Pohjanmaan alueella tehdyt rikosilmoitukset vuosina 2007–2011.
Kehitysvammaisiin kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä on olemassa ja lähes kolmannes joutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Alan ammattilaiset joutuvat työssään kohtaamaan uhriksi joutuneita, jotka tavalla taikka toisella eivät itse saa kerrottua tapahtuneesta. Ammattilaisille jää mahdollisuus tulkita tapahtuneesta ilmeentyviä oireita, jotka kuitenkin saattavat jäädä itse kehitysvammaisuuden peittoon. Tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen ja se suoritettiin kontrolloidulla kyselylomakkeella. Kysely osoitettiin alan ammattilaisille, jotka vastasivat kyselyyn anonyymisti ja oman kiinnostuksensa mukaan.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että alan ammattilaiset omaavat hyvät valmiudet tunnistaa seksuaalisesti hyväksikäytetty kehitysvammainen henkilö. Hyväksikäyttötapauksia taikka sen epäilyjä oli suhteellisen paljon työtekijän uran aikana. Tehtyjen rikosilmoitusten määrä kuitenkin jäi vähäiseksi. Alan ammattilaiset toivoivat lisäkoulutusta sekä kehitysvammaisen seksuaalisesta kehityksestä että turvataitokasvatuksesta. Koulutuksien avulla voitaisiin ennaltaehkäistä, antaa rohkeutta ilmoituksien tekoon sekä lisätä jo ennestään hyvää ammattitaitoa kohdata ja toimia kehitysvammaisen kanssa, joka on joutunut hyväksikäytön uhriksi.
Kehitysvammaisiin kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä on olemassa ja lähes kolmannes joutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Alan ammattilaiset joutuvat työssään kohtaamaan uhriksi joutuneita, jotka tavalla taikka toisella eivät itse saa kerrottua tapahtuneesta. Ammattilaisille jää mahdollisuus tulkita tapahtuneesta ilmeentyviä oireita, jotka kuitenkin saattavat jäädä itse kehitysvammaisuuden peittoon. Tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen ja se suoritettiin kontrolloidulla kyselylomakkeella. Kysely osoitettiin alan ammattilaisille, jotka vastasivat kyselyyn anonyymisti ja oman kiinnostuksensa mukaan.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että alan ammattilaiset omaavat hyvät valmiudet tunnistaa seksuaalisesti hyväksikäytetty kehitysvammainen henkilö. Hyväksikäyttötapauksia taikka sen epäilyjä oli suhteellisen paljon työtekijän uran aikana. Tehtyjen rikosilmoitusten määrä kuitenkin jäi vähäiseksi. Alan ammattilaiset toivoivat lisäkoulutusta sekä kehitysvammaisen seksuaalisesta kehityksestä että turvataitokasvatuksesta. Koulutuksien avulla voitaisiin ennaltaehkäistä, antaa rohkeutta ilmoituksien tekoon sekä lisätä jo ennestään hyvää ammattitaitoa kohdata ja toimia kehitysvammaisen kanssa, joka on joutunut hyväksikäytön uhriksi.