Sukellusonnettomuudet : itseopiskelumateriaali ensihoitajaopiskelijoille

Abstract

Tämän opinnäytetyön idea syntyi Metropolia Ammattikorkeakoululta. Työmme tarkoituksena oli tuottaa ensihoidon opiskelijoille itseoppimismateriaali sukellusonnettomuuksista ja potilaiden hoidosta ensihoidon näkökulmasta. Valmiin työn pohjalta luomme opiskelijoille Power Point -esityksen koulun omalle Moodle opiskelupohjalle. Työssämme keskitymme laitesukelluksissa käyviin onnettomuuksiin ja niiden tunnistamiseen sekä potilaan hoitoon, jonka oireet johtuvat sukelluksesta. Työn teoreettinen pohja on tehty kirjallisuuskatsauksen muodossa, ja lähteinä käytimme alan oppikirjoja, tieteellisiä artikkeleita ja tietokantahakuja. Työn alussa käsittelemme hengityksen anatomiaa ja fysiologiaa, jonka ymmärtäminen on olennaista, jotta pystyisi ymmärtämään elimistön käyttäytymistä sukelluksen aikana. Sukellusonnettomuudet ovat melko harvinaisia tapauksia yksittäiselle ensihoitajalle ja niiden hoitoa käsitellään ensihoidon tutkintolinjalla hyvin maltillisesti. Kuitenkin onnettomuuksia voi tapahtua niin rannikko- kuin sisävesissäkin ja ensihoitajien on tärkeää osata tärkeimmät asiat liittyen sukellusonnettomuuksiin. Suuri osa virkistyssukelluksen harrastajista suomessa sukeltaa kolmeenkymmeneen metriin asti, jolloin sukeltaessa käytetään paineilmaa. Ammatti- eli tekniikkasukelluksessa, käytetään erilaisia kaasuseoksia, jotka mahdollistavat sukellukset jopa sataan metriin asti. Sukelluskaasujen vaikutus kehossa, ja sukelluksen aikana paineen lisääntyminen ovat keskeisiä asioita sukelluksen jälkeen ilmaantuvissa oireissa. Sukellussairaus on yläkäsite, joka jaetaan sukeltajantautiin sekä valtimokaasuembolioihin. Syvemmissä sukelluksissa tehdään niin sanottuja etappinousuja, joilla tasataan painetta, estäen kaasun kertyminen elimistöön. Kaasun kertyminen elimistöön esimerkiksi nopean pintautumisen aikana aiheuttaa sukeltajantaudin oireita. Myös erilaiset painevauriot ovat mahdollisia kaasun purkautuessa ympäröivän paineen muuttuessa, aiheuttaen esimerkiksi keuhkorepeämän. Keuhkorepeämä voi taas aiheuttaa valtimokaasuembolian, joka joutuessaan verenkiertoon saattaa tukkia verisuonia. Ensihoidossa on tärkeää selvittää tarkka anamneesi. Potilasta hoidetaan oireiden mukaisesti, taustalla voi olla useita eri syitä potilaan oireille. Happihoito, nesteytys ja oikea kuljetuspaikka ovat ensisijaisen tärkeitä toimenpiteitä. Vakavasti oireilevia potilaita hoidetaan TYKS:ssä, jossa on jatkuva hoitovalmius ylipainehappihoitoon.