Varhaiskasvatuksen henkilöstö vanhemmuuden tukena poikkeusaikana

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan espoolaisen päiväkodin henkilöstön kokemuksia siitä, millaisia haasteita he ovat kohdanneet vanhemmuuden tukemisessa koronapandemian aikana, sekä siitä, millaiset yhteydenpitokeinot he ovat kokeneet toimiviksi vanhemmuuden tukemisen näkökulmasta. Opinnäytetyö voi auttaa heitä tavoittamaan asiakasperheet sekä kohdistamaan perheille tarvittavia tukitoimia mahdollisen uuden poikkeustilan koittaessa. Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Opinnäytetyön kyselylomaketta voidaan hyödyntää myös muiden varhaiskasvatusyksiköiden käyttöön. Vastaajat toivat esiin toimivimpina yhteydenpitokeinoina vanhemmuuden tukemisen kannalta puhelut ja viestit sekä videokeskustelut. Vastauksista kävi ilmi, että henkilöstö oli keskustellut vanhempien kanssa näiden kokemista huolista, lisäksi vastaajat olivat ohjanneet vanhempia esimerkiksi muodostamaan päivittäisiä rutiineja. Perheitä oli ohjattu perheneuvolan piiriin, ja myös monialaista yhteistyötä esimerkiksi terapiapalveluiden kanssa oli pystytty hyödyntämään. Kyselyyn vastanneiden varhaiskasvattajien mukaan etäyhteyksien hyödyntäminen ei kuitenkaan ole ollut ongelmatonta, erityisesti silloin, kun perheen kanssa ei ole yhteistä kieltä. Vastaajat kuvasivat, kuinka fyysisessä kohtaamisessa kommunikoinnin osana käytettävät eleet ja kuvat jäävät pois esimerkiksi viestien välityksellä keskusteltaessa. Ongelmia ovat tuottaneet myös toimimattomat etäyhteydet. Kyselyyn vastanneiden varhaiskasvattajien mukaan oli ollut myös tilanteita, jolloin huoltajat eivät ole ilmoittaneet ajantasaisia yhteystietojaan tai vastanneet puheluihin. Päiväkodissa oli siis löydetty keinoja vanhemmuuden tukemiseen ja kasvatusyhteistyön toteuttamiseen poikkeusaikana, mutta yhteistyön toteutumisessa oli ollut myös haasteita.