Kotona asuvien vanhusten yksinäisyyden tunnistaminen

Abstract

Kotona asuvien vanhusten määrä kasvaa, ja kotona asumista pyritään tukemaan erilaisin tukikeinoin. Monet kotona asuvat vanhukset ovat yksinäisiä, mikä vaikuttaa heidän terveyteensä ja toimintakykyynsä. Vanhuksen yksinäisyyden tunnistaminen on tärkeää, jotta yksinäisyyden mukana tulevia ongelmia voidaan ennaltaehkäistä ja lieventää. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda Helsingin kaupungin HelppiSeniorin työntekijöille keinoja tunnistaa vanhuksen yksinäisyyttä kotikäynnin aikana. Tavoitteena on esitellä tekijöitä, joihin voi kiinnittää huomiota yksinäisen vanhuksen tunnistamisessa. HelppiSeniorin työntekijä on vanhukselle ulkopuolinen kontakti, joka voi tuoda apua yksinäisyyden lieventämiseksi.

Opinnäytetyön tutkimusosio toteutettiin Helsingin kaupungin lännen alueen HelppiSeniorin asiakasohjausyksikössä elokuussa 2021. Tutkimuskohteena olivat yksikön työntekijät. Haastatteluiden tavoitteena oli tuoda esille HelppiSeniorin työntekijöiden näkökulma vanhusten yksinäisyyden tunnistamiseen. Aineisto kerättiin käyttäen hyväksi teemahaastattelua, ja se analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Opinnäytetyö esittää erityyppisiä keinoja tunnistaa yksinäinen vanhus. Analyysin tuloksena voidaan esittää eri tekijöitä, joihin huomiota kiinnittämällä voidaan tunnistaa yksinäinen vanhus. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa vanhuksen toimintakyvyn arvioiminen sekä hänen sosiaalisten suhteidensa selvittäminen. Omaisten rooli on myös tärkeää ottaa huomioon. Tuloksissa tulee esille myös, kuinka HelppiSeniorin työntekijän rooli on tärkeä yksinäisyyden tunnistamisessa. Työntekijän ammattitaitoa on osata tunnistaa yksinäinen vanhus ja tällainen taito karttuu työn tekemisen myötä. Myös yhteistyö eri palvelujen tarjoajien välillä nähtiin tärkeäksi tekijäksi yksinäisyyden unnistamisessa.

Opinnäytetyössä tuodaan esille myös niitä keinoja, joita HelppiSeniorin työntekijöillä oli tällä hetkellä tarjota yksinäisyyden lieventämiseksi. Tällaisia tukimuotoja olivat esimerkiksi Helsingin kaupungin tarjoama palvelukeskustoiminta sekä päivätoiminta. Työntekijät kertoivat myös järjestöjen ja seurakunnan tarjoamista mahdollisuuksista yksinäisyyden lieventämiseksi. Työn johtopäätöksenä voidaan todeta, että vanhuksen yksinäisyyden tunnistaminen ei ole yksinkertaista ja yksinäisyyttä tunnistettaessa työntekijöiden tulee osata kiinnittää huomiota moniin eri tekijöihin.