Toiminnallisuudesta uutta lantionpohjan lihasten harjoitteluun : Kätilöopiston sairaalan harjoitusohjelman vaikutuksia nuorilla, terveillä naisilla

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Kätilöopiston sairaalan lantionpohjan lihasten harjoitusohjelman vaikutuksia nuorilla, terveillä naisilla. Syksyllä 2011 harjoitusohjelmaa muutettiin progressiivisesti eteneväksi. Ohjelma sisältää toiminnallisia, vartalonhallintaa vaativia liikkeitä. Kätilöopiston sairaalan fysioterapeutit ovat todenneet uudistetun ohjelman työssään toimivaksi ja toivoivat sen vaikutuksista tutkittua tietoa. Virtsakarkailu on lantionpohjan yleisin toimintahäiriö. Siitä kärsii Suomessa tutkimusten mukaan 5-58 prosenttia naisväestöstä. Yksi syy karkailulle on lantionpohjan lihasten heikkous. Perinteisesti lantionpohjan lihasten voimaa on harjoiteltu staattisessa asennossa tahdonalaisesti supistellen. Toiminnallisten lantionpohjan lihasten harjoitusten tarkoitus on kehittää vartalon ja samalla lantionpohjan hallintaa arkielämän toiminnoissa. Työ toteutettiin tapaustyyppisenä määrällisenä tutkimuksena, jossa on myös laadullinen näkökulma. Koehenkilöt olivat synnyttämättömiä, perusterveitä nuoria (21-30-vuotiaita) naisia. Tavoitteena oli saada tietoa ohjelman vaikutuksista ihmiseen, joka ei kärsi lantionpohjan toimintahäiriöistä. Aineistona käytettiin kirjallisuutta sekä uusimpia tutkimuksia lantionpohjan alueeseen liittyen. Interventiojakson aikana niiden osallistujien, jotka harjoittelivat suunnitellusti, EMG:llä mitatut saadut arvot paranivat systemaattisesti. Osallistujien, jotka harjoittelivat vähemmän, arvot paranivat joltakin osin ja pysyivät samoina tai heikkenivät joltakin osin. Osallistujien omat kokemukset VAS-janalla mitattuina olivat pääosin myönteisiä. Tulosten perusteella tässä opinnäytetyössä käytetty toiminnallisempi harjoitusohjelma vaikuttaisi edistävän lantionpohjan lihasten kuntoa terveillä, nuorilla naisilla. Jatkotutkimuksissa kontrolliryhmän käyttäminen, pidempi interventiojakso sekä koehenkilöiden intensiivisempi seuranta intervention aikana voisivat antaa aiheesta lisätietoa. Tulevaisuudessa harjoitusohjelman vaikutuksia voisi tutkia myös kohderyhmässä.

In this thesis we studied the effects of the Kätilöopisto Maternity Hospital’s training protocol for the pelvic floor muscles in healthy young women. In fall 2011 the training protocol was renewed towards more progressively advancing strength training. It includes functional movements that require body control. The physiotherapists of Kätilöopisto Maternity Hospital had noticed that the renewed training protocol was effective and wished to receive some scientific evidence of the effects. Urine incontinence is the most common dysfunction of the pelvic floor. According to studies 5-58 percent of Finnish women suffer from it. One of the reasons for incontinence is the weakness of the pelvic floor muscles. Traditionally the strength of the pelvic floor muscles has been trained in a static position by contracting the muscles consciously. The purpose of the functional pelvic floor training is to develop the control of the pelvic floor and the whole body in everyday routines. This thesis was conducted as a case type quantitative study with a qualitative approach. The subjects were healthy, young (21-30-year-old) women who had not given birth. The aim of the study was to collect information about the effects of the training protocol in a person who does not suffer from pelvic floor dysfunctions. Literature and recent studies about pelvic floor area were used as material. The EMG values of the subjects who practiced as planned improved systematically. The values improved partially, stayed the same or went down in those subjects who had not practiced as much. The subjects’ own experiences measured by Visual Analogue Scale (VAS) were mainly positive. According to the results the functional training protocol seems to improve the fitness of the pelvic floor muscles in healthy young women. In the follow-up studies the use of the control group, longer intervention period or more intensive communication with the subjects during the intervention period might give further information about the topic. In the future the effects should be studied also in the target group.