Maatalouslomittajien täysiaikaisen työllistämisen mahdollisuudet Pohjois-Karjalassa
Kaihoniemi, Hanna (2021)
Kaihoniemi, Hanna
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111120103
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111120103
Tiivistelmä
Suomalainen maatalouslomitus on omalta osaltaan mukana maatalouden rakennemuutoksessa, jossa maatilojen lukumäärä pienenee, mutta koko kasvaa. Valtion tiukka taloudenpito ajaa säästötoimia kaikille sektoreille, myös valtion rahoittamaan maatalouslomitukseen. Lomitus on osa maatalousyrittäjien sosiaaliturvaa ja sen kokonaisrahoitus tulee sosiaali- ja terveysministeriön kautta. Sosiaali- ja terveysministeriö on taho, joka kehittää lomituspalvelulakia. Edellisen lomituspalvelulain uudistamisen myötä valtaosasta lomittajia tuli osa-aikaisia ja määräaikaisia työntekijöitä. Tämä taas on johtanut siihen, että lomitustyön kiinnostavuus on vähentynyt ja alalle on vaikea saada uutta työvoimaa nykyisillä työsopimuksilla.
Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin lomittajien täysiaikaisen työllistämisen mahdollisuuksia määrällisenä tutkimuksena. Ensimmäisessä kyselyssä selvitettiin Keski-Karjalan ja Liperin lomituspalveluyksiköiden lomittajien kiinnostusta työskennellä nykyisen työsopimuksen lisäksi muissa maatalouden töissä saadakseen lisää päiväkohtaista työaikaa. Samalla kartoitettiin, millaisia töitä he olisivat valmiita tekemään ja millaisia mahdollisia rajoittavia tekijöitä työn vastaanottamiselle olisi olemassa. Oma kysely kohdistettiin Keski-Karjalan ja Joensuun seudun maaseutupalveluiden maatalousyrittäjille. Tavoitteena oli arvioida yrittäjien tarpeet ja valmiudet maksaa palvelusta. Kyselyjen tulosten perusteella lomittajista koottiin 15 henkilön pilottiryhmä, jonka osallistujat halusivat kokeilla lisätyöllistymismahdollisuutta. Tämän jälkeen selvitettiin sopivaa työllistämismuotoa. Työosuuskunta valikoitui toimintamalliksi. Alueelta löytyi tarpeisiin sopiva osuuskunta, joka oli valmis ottamaan uusia työntekijöitä mukaan. Osuuskuntakokeilu käynnistettiin kesäkuussa 2020 ja se kesti marraskuulle 2020. Pilotin päätteeksi kaikille mukana olleille lomittajille ja alueen maatalousyrittäjille lähetettiin seurantakysely.
Kokeilua voidaan pitää epäonnistuneena lisätyöpalvelun käytön osalta. Toisaalta lisätyöjärjestelmän ongelmakohdat voitiin kokeilun ansiosta paikallistaa. Kokeilun kompastuskiviksi koitui ajankohta, jolloin kokeilu käynnistettiin sekä yhteistyö osuuskunnan kanssa ja markkinointi. Covid-19 pandemian vuoksi keväällä 2020 alkanut virtuaalikoulutusten, kuten Teams-alustan hyödyntäminen ja laaja-alainen kehittäminen ei ollut osuuskunnan käynnistämisen aikaan vielä päässyt käytäntöön. Tästä syystä lomittajien koulutus osuuskuntatyöskentelyyn jäi vajaaksi. Tulevaisuudessa, mikäli toimintamallia jatketaan ja kehitetään, lomittajien osuuskuntakouluttamiseen olisi panostettava. Lisäksi markkinointiin olisi varattava resursseja, jotta palvelusta saataisiin näkyvä ja se saataisiin kohdistettua tarkoituksenmukaisesti. Työosuuskunta-toimintamallissa on potentiaalia, kunhan se saadaan valjastettua oikein. Farmers in Finland have a farm relief system that allows farmers working for animal husbandry to have a vacation for 26 days per year. In addition, the relief system provides a worker for the farm in case of illness. This system is unique in the world because it is a part of the social security of the farmers in Finland. It is funded by the Ministry of Social Affairs and Health. There is a law that defines who is entitled to use the relief system. Most of the farm relief workers are part-time workers. This makes getting new and skillful workers for the occupation a problem.
In the thesis, a solution of how to employ farm relief workers full-time was studied. Questionnaires were sent to holiday substitutes and farmers in North-Carelia. Holiday substitutes commented if they were willing to work full-time and what kind of work they were willing to do. Farmers answered questions about the need for an extra worker, what kind of work they had to offer and how much they were prepared to pay for this. Results of these questionnaires indicated that there is a need for extra work and the farms could provide it. After the questionnaire a pilot group of holiday substitutes started offering their contribution through a working cooperative. The pilot lasted five months and after that, a follow-up questionnaire was made and sent to all parties.
Unfortunately, the pilot failed. It did not employ as many workers as was anticipated. Although the system was found functional, marketing and education would have needed more effort. It is possible to provide more work to employ holiday substitutes if the working places are in the same location or nearby their other worksites. Holiday substitutes want to have variation in working days and these extra jobs might offer this. This might bring more attraction that is needed to the profession.
Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin lomittajien täysiaikaisen työllistämisen mahdollisuuksia määrällisenä tutkimuksena. Ensimmäisessä kyselyssä selvitettiin Keski-Karjalan ja Liperin lomituspalveluyksiköiden lomittajien kiinnostusta työskennellä nykyisen työsopimuksen lisäksi muissa maatalouden töissä saadakseen lisää päiväkohtaista työaikaa. Samalla kartoitettiin, millaisia töitä he olisivat valmiita tekemään ja millaisia mahdollisia rajoittavia tekijöitä työn vastaanottamiselle olisi olemassa. Oma kysely kohdistettiin Keski-Karjalan ja Joensuun seudun maaseutupalveluiden maatalousyrittäjille. Tavoitteena oli arvioida yrittäjien tarpeet ja valmiudet maksaa palvelusta. Kyselyjen tulosten perusteella lomittajista koottiin 15 henkilön pilottiryhmä, jonka osallistujat halusivat kokeilla lisätyöllistymismahdollisuutta. Tämän jälkeen selvitettiin sopivaa työllistämismuotoa. Työosuuskunta valikoitui toimintamalliksi. Alueelta löytyi tarpeisiin sopiva osuuskunta, joka oli valmis ottamaan uusia työntekijöitä mukaan. Osuuskuntakokeilu käynnistettiin kesäkuussa 2020 ja se kesti marraskuulle 2020. Pilotin päätteeksi kaikille mukana olleille lomittajille ja alueen maatalousyrittäjille lähetettiin seurantakysely.
Kokeilua voidaan pitää epäonnistuneena lisätyöpalvelun käytön osalta. Toisaalta lisätyöjärjestelmän ongelmakohdat voitiin kokeilun ansiosta paikallistaa. Kokeilun kompastuskiviksi koitui ajankohta, jolloin kokeilu käynnistettiin sekä yhteistyö osuuskunnan kanssa ja markkinointi. Covid-19 pandemian vuoksi keväällä 2020 alkanut virtuaalikoulutusten, kuten Teams-alustan hyödyntäminen ja laaja-alainen kehittäminen ei ollut osuuskunnan käynnistämisen aikaan vielä päässyt käytäntöön. Tästä syystä lomittajien koulutus osuuskuntatyöskentelyyn jäi vajaaksi. Tulevaisuudessa, mikäli toimintamallia jatketaan ja kehitetään, lomittajien osuuskuntakouluttamiseen olisi panostettava. Lisäksi markkinointiin olisi varattava resursseja, jotta palvelusta saataisiin näkyvä ja se saataisiin kohdistettua tarkoituksenmukaisesti. Työosuuskunta-toimintamallissa on potentiaalia, kunhan se saadaan valjastettua oikein.
In the thesis, a solution of how to employ farm relief workers full-time was studied. Questionnaires were sent to holiday substitutes and farmers in North-Carelia. Holiday substitutes commented if they were willing to work full-time and what kind of work they were willing to do. Farmers answered questions about the need for an extra worker, what kind of work they had to offer and how much they were prepared to pay for this. Results of these questionnaires indicated that there is a need for extra work and the farms could provide it. After the questionnaire a pilot group of holiday substitutes started offering their contribution through a working cooperative. The pilot lasted five months and after that, a follow-up questionnaire was made and sent to all parties.
Unfortunately, the pilot failed. It did not employ as many workers as was anticipated. Although the system was found functional, marketing and education would have needed more effort. It is possible to provide more work to employ holiday substitutes if the working places are in the same location or nearby their other worksites. Holiday substitutes want to have variation in working days and these extra jobs might offer this. This might bring more attraction that is needed to the profession.