Downin syndroomaa sairastavan lapsen purenta

Abstract

Downin syndroomaa sairastavat potilaat ovat monessa terveyskeskuksessa osa suuhygienistin, hammaslääkärin tai hammashoitajan asiakaskuntaa siinä missä normaaliväestökin. Tehtäessä tavanomaista suun terveystarkastusta, rekisteröidään potilaan purenta. Downin syndroomaa sairastavan potilaan purentaa voi olla vaikea tulkita, sillä Down-potilailla on monesti useita, vaikeitakin purentavirheitä. Downin syndroomasta ja sen vaikutuksista purentaan on kyllä tutkimustietoa, mutta kun rajataan tiedonhaku käsittämään Downin syndroomaa sairastavan lapsen purentaa, on tietoa saatavilla hyvin vähän. Tämä teki aiheen tutkimisesta tärkeää.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kuvailla Downin syndroomaa sairastavan lapsen purentaa ja Down-lasten yleisimpiä purentavirheitä. Tavoitteena oli tuottaa aiheesta ajankohtaista tietoa kaikille suun terveydenhuollon ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään Downin syndroomaa sairastavia lapsia. Kirjallisuuskatsaus toimii hyvänä tiedonlähteenä erityisesti oikomishoidon parissa työskenteleville suuhygienisteille, hammashoitajille ja hammaslääkäreille.

Tietoperustassa avattiin kahta keskeistä käsitettä: Downin syndroomaa ja Downin syndroomaa sairastavan lapsen purentaa. Koska Downin syndroomaa sairastavan lapsen purenta kattaa käsitteenä useita purentaan liittyviä käsitteitä, kuvattiin sen yhteydessä ideaalipurentaa ja normaalipurentaa sekä purentavirheitä yleisellä tasolla. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kuvaileva kirjallisuuskatsaus, ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Aineistoksi valittiin viisi alkuperäistutkimusta, joissa tutkittiin Downin syndroomaa sairastavien lasten oraalista kuvaa, purentaa ja oikomishoidon tarvetta.

Kirjallisuuskatsauksen tuloksista käy ilmi Down-lapsilla esiintyvän useita purentavirheitä. Purentaa tarkastellessa todettiin, että yleisin purentasuhde on Angle III -luokan purenta. Tämä johtuu häiriintyneestä leukojen kehityksestä yläleuan jäädessä pieneksi alaleukaan nähden. Yleisimmiksi purentavirheiksi nousivat avopurennat, ristipurennat, saksipurennat, pysyvien hampaiden puuttuminen ja hampaiden transpositio. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Downin syndroomaa sairastavilla lapsilla purenta on monesti vaikea monien purentavirheiden vaikutuksesta.

Kehitysehdotuksena ehdotetaan perehtymistä aiheeseen rajaamalla tutkittavien lasten ikä tarkemmin käsittämään esimerkiksi alakouluikäisten tai yläkouluikäisten Down-lasten purentaa. Näin voitaisiin kohdentaa tutkimuskysymys esimerkiksi maitohampaistoon tai pysyvään hampaistoon.