Syyteoikeuden vanhentuminen henki- ja pahoinpitelyrikoksissa
Lehtimaa, Niina (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112221082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112221082
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin syyteoikeuden vanhentumista henki- ja pahoinpitelyrikoksissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miksi ja miten syyteoikeus vanhentuu ja soveltaa sitten tutkittua henki- ja pahoinpitelyrikoksiin.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostivat ajantasainen lainsäädäntö, lain esityöt sekä oikeustieteellinen kirjallisuus. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimusmenetelmä, jossa pyrittiin selvittämään voimassa olevan lainsäädännön sisältöä.
Tutkimuksessa todettiin, että syyteoikeuden vanhentumisen taustalla ovat yleistävyys, henkilön oikeusturva sekä rikoksen hyvitystarpeen vähentyminen ajan myötä. Syyteoikeus vanhentuu porrastetusti siten, että vähäisemmät rikokset vanhentuvat nopeammin kuin vakavammat.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostivat ajantasainen lainsäädäntö, lain esityöt sekä oikeustieteellinen kirjallisuus. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimusmenetelmä, jossa pyrittiin selvittämään voimassa olevan lainsäädännön sisältöä.
Tutkimuksessa todettiin, että syyteoikeuden vanhentumisen taustalla ovat yleistävyys, henkilön oikeusturva sekä rikoksen hyvitystarpeen vähentyminen ajan myötä. Syyteoikeus vanhentuu porrastetusti siten, että vähäisemmät rikokset vanhentuvat nopeammin kuin vakavammat.