Eksoskeletoni aivohalvauskuntoutujalla

Abstract

Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen aiheena oli eksoskeletoni aivohalvauskuntoutujalla. Tarkoituksena oli kuvailla millainen merkitys eksoskeletonilla on aivohalvauskuntoutujan elämänlaatuun WHO:n elämänlaadun näkökulmaa hyödyntäen. Tehtävä oli: Millainen merkitys eksoskeletonilla on aivohalvauskuntoutujan elämänlaatuun? Menetelmä, jolla tulokset aineistosta tuotettiin, oli deduktiivinen sisällönanalyysi. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä eksoskeletonien merkityksestä aivohalvauskuntoutujien elämänlaatuun.

Aineistosta nousi esille johdonmukaisesti, että eksoskeletoni oli avustavan teknologian muoto, jolla pystyttiin parantamaan aivohalvauskuntoutujien kokonaisvaltaista elämänlaatua. Kuntoutujien raajojen motoriset liikeradat paranivat laajuudessa ja voiman tuotossa enemmän verraten tavanomaiseen kuntoutukseen. Eksoskeletoneilla oli myös mahdollista parantaa yläraajojen ja askelluksen motoriikka, kun tavanomainen kuntoutus ei enää tuottanut parannusta. Eksoskeletoneilla saatiin merkittävää parannusta asento- ja liikeaistien kuntoutumisessa. Motoriikan paraneminen oli yhteydessä sensorimotorisiin ja kognitiivisiin toimintoihin. Eksoskeletonit olivat turvallinen vaihtoehto ja aivohalvauskuntoutujat kokivat ne yleisesti miellyttäväksi.

Tuloksista voi päätellä, että fyysisen elämänlaadun paraneminen oli yhteydessä kokonaisvaltaiseen elämänlaadun paranemiseen. Kokonaisvaltaisen elämänlaadun paraneminen näkyy parempana itsehoitona ja suoriutumisena päivittäisistä toiminnoista. Eksoskeletonit ovat nopeasti kehittyvä avustavan teknologian muoto ja verrattain uusi, joten tutkimusta tarvitaan lisää, jotta pitkänajan hyödyt tulevat esille. Kehittämisehdotuksena tulevalle tutkimukselle voisi olla deduktiivisen sisällönanalyysin hyödyntäminen, päivittäisten toimintojen kuvailemisessa.

The purpose of this literature review was to gather information on the use of ex-oskeleton in post-stroke rehabilitation. The information was gathered by using WHO’s quality of life assessments instrument. The study task was: What kind of meaning for the patient does an exoskeleton have for the quality of life in post-stroke rehabilitation? The method used was deductive content analysis. The aim was to increase understanding of exoskeleton use in post-stroke rehabilitation.

From the data, it emerged consistently that an exoskeleton was a form of assistive technology that can improve the overall quality of life in post-stroke rehabilitation. The motor pathways of the limbs improved more in scope and power out-put compared to conventional rehabilitation. With an exoskeleton, it was also possible to measure improvement in the upper limbs and gait when conventional rehabilitation had been unable. Significant improvement was also measured in proprioception. The improvement in motor pathways was connected to sensorimotor and cognitive functions. Using an exoskeleton was safe, and in general patients in post-stroke rehabilitation experience was pleasant.

The findings indicate that improvement in physical quality of life was associated with an overall improvement in quality of life. An improvement in the overall quality of life can be measured in better self-care and performance in activities of daily living. Exoskeletons are a rapidly evolving form of assistive technology and relatively new, consequently more research is needed so that long-term benefits can be measured. A development suggestion for future research could be to utilize deductive content analysis in researching activities of daily living.