Aikuisten infektiopotilaiden kokemuksia sairaalaeristyksessä saamastaan hoidosta
Yli-Sissala, Emmi; Yli-Sissala, Semi (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112621912
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112621912
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme aiheena on aikuisten infektiopotilaiden kokemukset eristyksessä saamastaan hoidosta sairaalassa. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen kautta kuvailla aikuisten infektiopotilaiden kokemuksia saamastaan hoidosta eristyksessä sairaalassa. Analyysimenetelmänä käytimme induktiivista sisällönanalyysia. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa ajantasaista tutkittua tietoa suomeksi potilaiden kokemuksista eristyksissä sekä tutkimuksemme tavoitteena on parantaa eristyshoidonlaatua. Työtämme voi hyödyntää terveydenhuollon moniammatillinen työyhteisö sekä terveysalan opiskelijat.
Opinnäytetyössä etsitään vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1. Miten aikuiset infektiopotilaat kokevat saadun hoidon sairaalaeristyksessä?
2. Millä hoitotyön keinoilla voidaan luoda eristyshoitopotilaalle positiivisia kokemuksia sairaalahoidossa?
Aineisto kerättiin syksyllä 2021 ja aineistoomme valikoitui vertaisarvioidut tutkimusartikkelit vuosilta 2010–2021. Aineisto kerättiin kriittisesti harkituista tietokannoista ja löytämämme analyysivaiheessa pidimme mielessä, vastaako löytämämme aineiston sisältö tutkimuskysymyksiimme.
Löytämämme aineiston tuloksista ilmenee, että potilaan kokemukset eristyshoidosta vaihtelee positiivisen ja negatiivisen välillä. Positiivisia kokemuksia, joita potilaat toivat ilmi tutkimuksissa, esimerkiksi yksityisyys, oma rauha sekä helpottunut olo siitä, että potilaan ollessa eristyksissä suojaa muita potilaita saamasta tartuntaa. Yleisimmät negatiiviset tunteet, joita potilaat toivat ilmi kokevan eristyksissä, oli yksinäisyys, ahdistus ja masennus. Tartunnan aiheuttama leima vaikutti potilaiden sosiaalisiin kontakteihin negatiivisesti, heikentäen heidän elämänlaatuaan. Potilaan kokiessa eristyksen rajoittavaksi ja loukkaavaksi tekijäksi, on potilaan helpompi hyväksyä asia riittävällä ja asiallisella tiedonannolla terveydentilastaan.
Adaptiivisia selviytymiskeinoja, joita tutkimuksissa kuvattiin, nousi tärkeäksi tukiverkosto. Tukiverkoston ollessa läsnä esimerkiksi puhelimen välityksellä, eristyspotilaat tuntevat olon turvalliseksi ja tuetuksi, jolla voitiin ennaltaehkäistä potilaan emotionaalinen romahtaminen.
Opinnäytetyössä etsitään vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1. Miten aikuiset infektiopotilaat kokevat saadun hoidon sairaalaeristyksessä?
2. Millä hoitotyön keinoilla voidaan luoda eristyshoitopotilaalle positiivisia kokemuksia sairaalahoidossa?
Aineisto kerättiin syksyllä 2021 ja aineistoomme valikoitui vertaisarvioidut tutkimusartikkelit vuosilta 2010–2021. Aineisto kerättiin kriittisesti harkituista tietokannoista ja löytämämme analyysivaiheessa pidimme mielessä, vastaako löytämämme aineiston sisältö tutkimuskysymyksiimme.
Löytämämme aineiston tuloksista ilmenee, että potilaan kokemukset eristyshoidosta vaihtelee positiivisen ja negatiivisen välillä. Positiivisia kokemuksia, joita potilaat toivat ilmi tutkimuksissa, esimerkiksi yksityisyys, oma rauha sekä helpottunut olo siitä, että potilaan ollessa eristyksissä suojaa muita potilaita saamasta tartuntaa. Yleisimmät negatiiviset tunteet, joita potilaat toivat ilmi kokevan eristyksissä, oli yksinäisyys, ahdistus ja masennus. Tartunnan aiheuttama leima vaikutti potilaiden sosiaalisiin kontakteihin negatiivisesti, heikentäen heidän elämänlaatuaan. Potilaan kokiessa eristyksen rajoittavaksi ja loukkaavaksi tekijäksi, on potilaan helpompi hyväksyä asia riittävällä ja asiallisella tiedonannolla terveydentilastaan.
Adaptiivisia selviytymiskeinoja, joita tutkimuksissa kuvattiin, nousi tärkeäksi tukiverkosto. Tukiverkoston ollessa läsnä esimerkiksi puhelimen välityksellä, eristyspotilaat tuntevat olon turvalliseksi ja tuetuksi, jolla voitiin ennaltaehkäistä potilaan emotionaalinen romahtaminen.