Virtuaalinen yhteisö liikkumisen tukena : miten virtuaalinen yhteisö motivoi II-tyypin diabeetikkoa liikkumaan?
Nyström, Ella; Närhi, Niina; Penkkala, Laura (2012)
Nyström, Ella
Närhi, Niina
Penkkala, Laura
Turun ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616558
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616558
Tiivistelmä
Suomessa on noin 300 000 ihmistä, joilla on diagnosoitu II-tyypin diabetes ja noin 200 000 ihmistä sairastaa sitä tietämättään. II-tyypin diabetes on elintapasairaus, mikä tulee kasvamaan rajusti lähivuosina. Tutkimusten mukaan elintapojen muutoksilla, kuten liikunnan lisäämisellä ja ravinnon muuttamisella terveellisemmäksi sairastunut kykenee itse vaikuttamaan siihen, kuinka nopeasti sairaus etenee ja paljonko hän tarvitsee lääkitystä. II-tyypin diabetes on yhteiskunnalle kallis pitkäaikaissairaus. Suomalaisen tutkimuksen mukaan vuonna 2007 II-tyypin diabeetikoiden vuodeosastohoito, erikoissairaalan avohoito ja lääkeostot maksoivat yhteiskunnalle 868 miljoonan euroa. I- ja II- tyypin diabeetikoiden yhteenlasketut sairaanhoitokustannukset olivat vuonna 2007 8,9 % terveydenhuollon menoista.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää virtuaalisen yhteisön ja virtuaalialustalle mahdollisesti muodostuvan yhteisöllisyyden vaikutusta fyysisen aktiivisuuden motivaatioon II-tyypin diabetes-diagnoosin saaneilla henkilöillä. Tutkimusryhmässä oli viisi II-tyypin diabetesta sairastavaa henkilöä. Opinnäytetyön toteutusvaihe oli kaksiosainen. Ensimmäinen vaihe oli noin kuukauden mittainen liikuntapäiväkirjaseurantajakso ja toinen noin kahden kuukauden mittainen Sports Tracker- seurantajakso.
Tulokseksi ensimmäisestä seurantajaksosta saatiin, ettei liikuntapäiväkirjan pitäminen suurimmalla osalla koehenkilöistä vaikuttanut juurikaan liikkumisen motivaatioon. Mainintaa harjoittelun tai liikkumisen motivaatiota heikentävistä asioista ei tullut esille.
Toisessa seurantajaksossa kolme viidestä koehenkilöstä koki, ettei virtuaalinen yhteisö motivoinut heitä liikkumaan ”--oikein mitenkään”. Sports Tracker-sovelluksen käyttö aiheutti neljälle viidestä ongelmia esimerkiksi puhelimen käytön ja sovelluksen aktivoinnin kanssa. Varsinaisia etuja tai haittoja virtuaalisesta yhteisöllisyydestä koehenkilöt eivät osanneet nimetä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää virtuaalisen yhteisön ja virtuaalialustalle mahdollisesti muodostuvan yhteisöllisyyden vaikutusta fyysisen aktiivisuuden motivaatioon II-tyypin diabetes-diagnoosin saaneilla henkilöillä. Tutkimusryhmässä oli viisi II-tyypin diabetesta sairastavaa henkilöä. Opinnäytetyön toteutusvaihe oli kaksiosainen. Ensimmäinen vaihe oli noin kuukauden mittainen liikuntapäiväkirjaseurantajakso ja toinen noin kahden kuukauden mittainen Sports Tracker- seurantajakso.
Tulokseksi ensimmäisestä seurantajaksosta saatiin, ettei liikuntapäiväkirjan pitäminen suurimmalla osalla koehenkilöistä vaikuttanut juurikaan liikkumisen motivaatioon. Mainintaa harjoittelun tai liikkumisen motivaatiota heikentävistä asioista ei tullut esille.
Toisessa seurantajaksossa kolme viidestä koehenkilöstä koki, ettei virtuaalinen yhteisö motivoinut heitä liikkumaan ”--oikein mitenkään”. Sports Tracker-sovelluksen käyttö aiheutti neljälle viidestä ongelmia esimerkiksi puhelimen käytön ja sovelluksen aktivoinnin kanssa. Varsinaisia etuja tai haittoja virtuaalisesta yhteisöllisyydestä koehenkilöt eivät osanneet nimetä.