Ilmalämmitteisen talon kesäaikainen jäähdytys

Abstract

Opinnäytetyö tutkii 80–luvulla valmistuneen paritalon puolikkaan ilmanvaihtojärjestelmää. Lämmitys ja ilmanvaihto on toteutettu ilmalämmityksellä. Kesäaikaiset lämpötilat kohoavat epämiellyttävän korkealle, eikä tilanne helpotu edes öisin. Opinnäytetyössä tutkitaan mahdollisuutta käyttää hyväksi jo olemassa olevaa järjestelmää ja jäähdyttää sisäilmaa tehostetulla ilmanvaihdolla öisin.

Järjestelmän kunto kartoitettiin, lämpötilat, ilmavirrat ja äänitasot mitattiin ennen muutoksia ja muutosten jälkeen. Korkeiden äänitasojen takia ei pystytty käyttä-mään Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D2 määrittämää tehostetun ilmanvaihdon minimi-ilmavirtaa. Tuloilman lämpötilan laskemiseksi järjestelmään vaihdettiin kesäkenno ja kiertoilma tukittiin. Tuloilman lämpötila laski öisin melkein 10 celsiusastetta ja vuorokauden keskimääräinen tulolämpötila laski 3,2 celsiusastetta. Samanaikaisesti tuloilmavirta pieneni kuitenkin keskimäärin 65 %, koska kiertoilmaa ei käytetty.

Muutosten jälkeen lämpötilat lähtivät nousuun. Tuloilman lämpötila ja ilmavirta laskivat. Lämpötilan lasku ei ollut riittävä, jotta se olisi kompensoinut ilmavirtojen laskua. Muutosten jälkeen jäähtymistä saatiin aikaiseksi vain kellarissa. Vuorokauden keskimääräinen lämpötilaero kellarissa oli ennen muutoksia ja muutosten jälkeen –0,1 celsiusastetta Muissa tiloissa lämpötilat nousivat. Vuorokauden keskimääräinen lämpötilaero muissa huoneissa oli noin +0,8 celsiusastetta. Näin ollen lämpötilat makuuhuoneissa nousivat muutosten jälkeen.

Mittaustuloksista ilmeni, että saatu jäähdytysteho on niin pieni, että se ei riitä korvaamaan edes yhden hengen tuottamaa lämpökuormaa. Vaikka hyöty on pieni, kesäkennoa suositellaan kuitenkin käytettäväksi. Kennon käytöstä ei tule lisäkustannuksia ja se laskee tuloilman lämpötilaa.