Kohti sujuvampaa arkea: vanhempien tukeminen toimintaterapiassa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista ohjausta ja tukea neuropsykiatrisesti oirehtivan lapsen vanhemmat saavat toimintaterapeutilta tällä hetkellä sekä millaisesta tuesta ja ohjauksesta vanhemmat hyötyisivät. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä toimintaterapiayritys Toiminnan Ilon kanssa. Toiminnan Ilo tuottaa yksilö- ja ryhmämuotoisia toimintaterapiapalveluita lapsille ja nuorille. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä toimintaterapeuttien tietoutta siitä, millaisesta tuesta ja ohjauksesta vanhemmat hyötyisivät. Tarkoituksena oli saada tietoa vanhempien kokemuksista Toiminnan Ilon palveluiden kehittämistä varten. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi yhteensä 67 vanhempaa tai huoltajaa. Aineiston käsittelyssä hyödynnettiin kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Opinnäytetyön viitekehyksenä toimi kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli, sillä se tuo hyvin esiin ympäristön vaikutuksen ihmisen toimintaan. Teoriaosuudessa keskeisimpinä aiheina olivat vanhempien osallistumisen tärkeys osana lapsen kuntoutusprosessia sekä vanhemman toimintaterapeutilta saaman ohjauksen tarve ja sen hyöty. Tulosten mukaan enemmistö vastaajista kokee, että toimintaterapiatapaamiset ovat sisältäneet vanhemman ohjausta ainakin yhden kerran. He kokevat myös saaneensa riittävästi tietoa ja ohjausta, jota he ovat hyödyntäneet arjen sujuvuuden helpottamiseksi. Edelleen vastaajat toivoisivat saavansa lisää käytännönläheistä tukea arjen tilanteisiin sekä ohjausta neuropsykiatrisen lapsen vanhemmuuteen. Avoimissa vastauksissa tuotiin esiin vastaajien konkreettisia toiveita toimintaterapiasta ja esimerkkejä kokemuksistaan. Johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että toimintaterapiassa vanhempien tarpeita ei voida ohittaa, vaan heidät tulisi ottaa yhtä lailla huomioon kuin itse asiakkaana oleva lapsi. Vanhempien toimintaterapeutilta saama ohjaus ja tuki edistää lapsen kuntoutumista, ja samalla se tukee koko perheen hyvinvointia. Kyselystä saadut tulokset kertovat pienehkön otannan mielipiteen ja ovat siten vain suuntaa antavia. Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää sitä, miten lähiympäristön, muun kuin vanhempien, tuki vaikuttaa neuropsykiatrisesti oirehtivan lapsen kuntoutukseen. Lisäksi voisi kartoittaa sisarusten sekä muiden läheisten rooleja osana neuropsykiatrisesti oirehtivan lapsen kuntoutusta ja heidän kokemuksiaan neuropsykiatrisesti oirehtivan lapsen tukemisesta.

The aim of this Bachelor’s thesis was to find out what kind of counselling and support parents of a child with neuropsychiatric symptoms are receiving from their occupational therapists. Additionally, the aim was to increase occupational therapists´ knowledge of what kind of counselling and support parents would benefit from. This study was conducted together with working life partner Toiminnan Ilo. The company Toiminnan Ilo provides individual and group occupational therapy services for children and adolescents.

The data was collected with an internet-based questionnaire. 67 parents responded to the questionnaire. The analysis of the data was both quantitative and qualitative. The theoretical basis consisted of the Canadian Model of Performance and Engagement, the importance of parents’ participation in child’s rehabilitation and the importance of the support parents receive from occupational therapists.

The results indicate that majority of respondents reported that occupational therapy appointments have included parental counselling at least once. Respondents also experience that they have received sufficient amount of information and counselling, that they have utilized in their everyday life. Respondents also want to have more practical support in their everyday life and counselling on being a parent of a child with neuropsychiatric symptoms. The open-ended responses highlighted the respondents’ concrete wishes for occupational therapy and examples of their experiences.

The results lead to the conclusion that, in occupational therapy, the needs of the parents cannot be ignored but should rather be considered as much as the child’s needs. Counselling and support parents receive from occupational therapists supports the child’s rehabilitation and simultaneously supports the well-being of the whole family. The results are only indicative because of the relatively small number of respondents. Further study should examine how child’s social environment other than parents, affects rehabilitation of a child with neuropsychiatric symptoms. Additionally, it would be helpful to examine the roles of a child's immediate family as part of the rehabilitation and their experiences of supporting a child with neuropsychiatric symptoms.